Hoitolaukussa...

Hoitolaukku - ennen vauvan tuloa en edes ajatellut että vauvalle kannattaisi olla oma laukku. Ajattelin että sinehän omaan laukkuun ne muutamat tarvikkeet menevät. No, nopeasti tajusin että ihan hyvähän se on olla vauvalle oma laukku jonne mahtuu kaikenlaista tarviketta (jota on muuten paljon), ja joka on aina lähtövalmiudessa.

 

 

 

Ja mitäs meidän hoitolaukussa vakituisesti asustaa?

 

Tärkeimpänä tietenkin vaipat, kesto-vaipanvaihtoalusta ja kosteuspyyhkeitä.

Lisäksi minipurkki Sudocreamia ja Bepanthenia.

Käsidesi.

Vaihtohaalari poopcidenttejä varten.

Nappy bags, eli ne ohuen ohuet pikku muovipussit ovat myös mukana. Aluksi ajattelin että ne ovat ihan turhia, mutta poocidenttien tahraamia vaatteita varten sekä roskakorittomassa paikassa ne ovat ihan käteviä.

Ruokalappu. Tätä tulee todella harvoin käytettyä sillä vauva niin harvoin pulauttelee.

Hattu, jos tuleekin kylmä.

Avaimet (ettei käy taas kuin näin).

Tutteja.

Miltonin tuttien matkasteriloija ja siihen sterilisaatiotabletteja. Tätä ei ole tullut muuten käytettyä vielä kertaakaan, vaikka mielestäni aivan nerokas keksintö onkin. Ostettiin tälläinen kun kärvisteltiin eräällä reissulla pari päivää hotellissa, jossa ei ollut mitään mahdollisuutta steriloida, ja varjeltiin vauvan tutteja kuin kultaa etteivät olisi tippuneet maahan. Olisi ollut vähän stressittömämpi reissu tämän Miltonin kanssa!

Nakd raakaruokapatukoita, ovat muuten hyviä! Ihan itselle, joskus tulee niin järjetön nälkä ihan yhtäkkiä (johtuneekohan imetyksestä) että tälläinen pelastaa helposti päivän.

 

Ja on siellä tuttinauha, sekä kertakäyttöinen vaipanvaihtoalusta, jota ollaan käytetty vaan omana istuma-alustana puistoissa tms.

 

Yllättävän paljon sieltä löytyy, mutta tuntuu ettei tämän vähemmällä pärjäisi.

 

 

 

 

Nykyään muuten otan mukaan useimmiten vain tuon vauvan hoitolaukun. Sinne mukaan kännykkä ja lompakko, ja siinä on äitikin valmis matkaan. Kun sitä tavaraa on joka tapauksessa paljon, niin mielummin sitä karsii omista tavaroista.

 

Syystä että tuo meidän hoitolaukku on ihan vaan tuollainen vaippapaketin kylkiäisenä saatu tekisi mieli hommata jokin uusi. Varsinkin kun se tosiaan usein on se ainoa laukku mukana. Minulla onkin nyt muutama laukku kiikarissa Ebayn puolella - olen nimittäin onnistunut iskemään silmäni muutamaan laukkuun jotka ovat melkoisen arvokkaita uusina. Ja näköjään second handeinäkin, valitettavasti. Hyvää diiliä tässä odotellessa!

Viikuna-timjami-vuohenjuusto-piirakka

Tulipas oltua taas vähän kauempaa täältä poissa, ollaan oltu kovasti harrastamassa ;) No, palaan nyt takaisin bloggailun makuun tällä kivalla reseptillä joka bongattiin paikallisen supermarketin reseptihyllystä (tässä linkki alkuperäiseen ohjeeseen) ja joka testailtiin kotona pian sen jälkeen. Oli muuten hyvää, ja lisäansiona visuaalisesti nätti. Visuaalisuutensa ansiosta sopisi mainiosti vaikka juhliin piirakaksi, suolaiset piirakat kun usein tuppaa olemaan aika tylsän näköisiä.

Riittää neljälle lisukkeiden kanssa, tai kahdelle isoon nälkään. Kestää n. 55min valmistaa.

Tarvitaan:

1rkl oliiviöljyä

4 arkkia valmista filo taikinaa, jokainen puolitettu

75g (n.70ml) creme fraichea (smetana tai kermaviilikin varmasti kävisi)

125ml sinistä maitoa

15g parmesaania, tai muu samantyyppinen juusto, raastettuna

3 kananmunaa

5-6 tuoretta timjaminoksaa (n. 7gr), pesty ja lehdet riivitty irti

125g vuohenjuustoa (semmoinen pehmeä murusteltava, ei kova eikä sellainen sisältä sula)

4 viikunaa, puolitettuna

Työohjeet:

1. Lämmitä uuni 180 C-asteeseen. Voitele 18cm levyinen irtopohjavuoka osalla oliiviöljyä ja laita yksi (puoliarkki) filotaikinaa vuokaan. Laita loput filotaikinalevyt vuokaan limittäin, voidellen jokaisen arkin väliin oliiviöljyä.

2. Laita creme fraiche, maito, raastettu parmesaani, kananmunat ja suurin osa timjamista kulhoon ja sekoita yhteen. Sekoita mukaan murusteltu vuohenjuusto, mausta mustapippurilla ja laita sekoitus vuokaan.

3. Asettele puolitetut viikunat, sisäpuoli ylöspäin, sekoituksen päälle ja ripottele päälle loppu timjamista.

4. Paista uunissa 45min, kunnes kullanvärinen ja kiinteähkö.

5. Anna jäähtyä hetken ennen tarjoilua.

Lisukkeeksi sopii perinteinen vihreä salaatti!

Harrastuksia vauvan kanssa

En tiedä harrastetaanko Suomessa paljoakaan vauvojen kanssa, mutta täällä Briteissä on ainakin paljon erilaista harrastemahdollisuutta. Me ei ihan kauheasti harrasteta, siihen verrattuna mitä täällä olisi tarjolla, mutta muutaman kerran viikossa ehditään aina jonnekin. Taitaapi tuo vauva tykätä uusista näkymistä ja kokemuksista, mutta kylläpä tuo taitaisi kotonakin ihan vain viihtyä. Äitinä näissä harrastuksissa käyminen on silti mukavaa, sillä usein pääsee tapaamaan äitikavereita, ja joskus jopa tutustua uusiin tyyppeihin.

 

Harrastetaan asuleikkejä, isin suosiollisella avustuksella...

 

Maanantaisin yleensä hengaillaan kotona. Ensi viikolla tosin ollaan menossa vauvauintikurssille kokeilemaan mitä vauva tykkäisi uinnista. Ollaan jo kokeiltu ihan itsekseen uimahallissa - vauva tykkäsi olla vedessä, mutta inhosi vettä naamallaan. Katsellaan tuleeko vauvauinnista meille uutta harrastusta... Maanantaisin käyn myös joskus NCT:n järjestämällä kahvittelutuokiolla juttelemassa muiden paikallisten äitien kanssa.

 

Tiistaisin käydään vauvan kanssa paikallisessa kirkossa NCT:n järjestämällä äitien tapaamisessa. Täällä tapaan usein muutamia äitejä omasta synnytysvalmennuskurssiporukastani (NCT-kurssi). Iso sali on täynnä äitejä vauvoineen, vauvat lattialla leikkiessä ja äitien juodessa teetä. Tässä ollaan käyty usein, mutta nyt vauva tuntuu häiriintyvän todella paljon hälinästä, jota tuollaisessa isossa porukassa riittää. Täytyy katsella jos jatketaan tätä, voi olla ettei se enää vauvalle sovi.

 

Keskiviikkoisin ollaan yleensä kotona. Viime viikolla käytiin uimahallissa uimassa vauvan kanssa, ja jos tuo vauvauintikurssi onnistuu, tullaan varmasti käymään vauvan kanssa siellä säännöllisesti.

 

Torstaina käydään iltapäivästä Baby Rhyme Time lorutuokiossa paikallisessa kirjastossa. Tämä on yksi suosikkiharrastuksiamme. Vauva ilostuu erityisesti siitä kun lauletaan kirjastossa meidän lempikappalettamme - What Shall We Do With A Lazy Baby.  Kotona muuten lauletaan sitä usein vähän eri lyriikoilla, mm. what shall we do with a stinky baby.

 

Yleensä lorutuokion jälkeen mennään oman NCT-kurssin porukan kanssa kahville, niitten jotka ovat sinne kirjastoon saakka jaksaneet lähteä.

 

Perjantaisin otetaan rauhallisesti. Kerran kuukaudessa meidän lähellä on Baby Sensory Session. Kuulostaa tosi hienolta, mutta se on vain paikallisessa lastenkerhossa järjestetty pimeä huone, jossa on klassista musiikkia, laavalampun tyyppisiä valojuttuja, ja erilaisia leluja, huiveja, sun muita joitten kanssa voi leikkiä. Tälleen äidistä ei mikään ihmeellinen, mutta vauva oli ihan haltioissaan kun käytiin siellä ensimmäistä kertaa, joten täällä tullaan varmasti käymään usein.

 

 

Bling it on!

 

Viikonloppuisin ollaan ihan rauhallisesti kotona, tai käydään tapaamassa sukulaisia. Sitten kun vauva on isompi ja puhuu, mennään varmasti käymään jossain Suomi-koulussa.

 

Yleensä yritän viedä vauvan joka päivä kävelylle, ja siinä vierähtää helposti tunti tai enemmänkin. Haluaisin myös ehkä käydä jossain äiti-vauvajoogassa, mutta täältä meidän läheltä en sellaista ole vielä löytänyt. Muskareita täällä on paljon, mutta ajattelin että käydään niissä sitten kun vauva on vähän isompi ja ymmärtää vähän paremmin.

 

Käyttekö te missään harrastuksissa lasten kanssa?

Nelikuukautisraportti

Vauva on nyt neljä kuukautta (ja kolme päivää päälle). Ihan uskomatonta. Niin iso jo. Aika on tosiaankin mennyt nopeasti.

Tässä parin kuukauden aikana vauva on oppinut vaikka mitä. Kuukausi sitten vauva oppi potkimaan itseään eteenpäin selällään maaten. Yleensä innoittajana oli suusta pudonnut tutti, joka olla möllötti siinä hartialla. Sitä suuhun yrittäessään vauva potki itseään eteenpäin, saamatta tuttia ikinä suuhunsa. Useamman kerran vauva onnistui saamaan itsensä pieneen pinteeseen - esimerkiksi juuttumaan pyykkitelineen alle. Jossain vaiheessa tämäkin vaeltelu loppui, onneksi, heh.

Vauva on oppinut käyttämään käsiään hyvin. Kolmen kuukauden iässä vauva "löysi" kätensä, ja katseli niitä ihmeissään. Niillä hassuilla ulokkeilla oli kiva lyödä lelukaaren leluja ja heilutella niitä. Sittemmin osattiin ottaa käteen helistin, ja lyödä sillä omaa päätä yrittäen saada sitä suuhun. Sormet ovat myös löytäneet tiensä suuhun, naminami.

Parisen viikkoa sitten opittiin ottamaan tutti pois suusta, ja sitten aina itkettiin äitiä apuun. Nyt tutin suuhun takaisin laittamista harjoitellaan kovasti, mutta usein se päätyy suuhun vinottain tai väärinpäin, ja sitten taas itketään äitiä apuun. 

Viikko sitten vauva oppi kääntymään selältä mahalleen. Nyt sitä harjoitellaan jatkuvasti. Käännös onnistuu helposti oikealle puolelle, vasemmalle puolelle on onnistuttu vain pari kertaa. Mahalta selälleen on vielä vaikeampaa, mutta on sitäkin jo harjoiteltu muutamaan kertaan.Yleensä sen onnistuessa vauva lyö päänsä maahan ja säikähtää, ja itkee äitiä lohduttamaan.

Mahalla ollessa vauva potkii itsensä liikkeelle sivusuuntaan, kiertäen ympyrää siinä mahallaan. Luojan kiitos vielä ei ole alettu konttaamaan, mutta yritys on kova... On tämä helppoa aikaa - jos laittaa vauvan jonnekin makaamaan, ei hän kauas siitä vielä onnistu siirtymään, mutta varovainen toki täytyy olla jo.

Mitäs muuta. Nukutaan kohtuullisesti, mutta tosiaan niitä yöheräilyjä on jonkin verran. Päiväunia nukutaan pariin otteeseen. Harmittavaa kyllä vauva on nyt unohtanut miten syödään pullosta. Maito kelpaa vain suoraan lähteestä, mikä on aika vaikeaa sillä minä en oikein pääse lähtemään minnekään ilman huonoa omatuntoa. Nyt ollaan harjoiteltu pulloilua taas uudestaan, meillä on nimittäin parin viikon kuluttua konsertti johon haluaame molemmat mennä, ja vauvan pitää nyt oppia pullosta syöminen uudestaan!

Pian pitää ostaa uusi kehto vauvalle. Tämä menettelee vielä jonkin aikaa, mutta pian tarvitaan isompaa. Ja vauva muuttaa sitten omaan huoneeseensa. Ihan käsittämätöntä kuinka nopeasti tämä aika on mennyt. Vasta muutama kuukausi sitten vauva ei liikkunut, nukkui vain. Nyt hän ottaa kontaktia, liikkuu, haluaa selkeästi ja ilmoittaa halunsa äänekkäästi, ja pian hän muuttaa omaan huoneeseensa, isojen tyttöjen huoneeseen.

Meidän pieni.

Rugby sunnuntai

Käytiin tänään miehen sisarenpoikien rugby-ottelussa. Auringonpaisteessa, maaseutupellolla, bacon roll kädessä, mikäs siinä ollessa. Täällä on muuten uskomattoman lämmintä vieläkin. Hyvin kestää ulkona T-paidassa ja avokkaissa.

 

 

 

Sinne mentäessä ajattelin että voi ei, pitääkö nyt oikeasti mennä katsomaan jotain lasten rugby-peliä, mitä väliä sillä on. Yääh, joku pönttö pallopeli. Soittaisi edes jotain instrumenttia konsertissa, siinäpä olisi jotain katsottavaa ja ihasteltavaa, vaikka olisi kuinka epävireistä niin onhan se jokin taito. Mutta sitten mietin että kaipa se pallopeli ja liikunnan ilo on samanlainen opittava taito mitä sopii ihastella ja mitä kannattaa kannustaa. Mikäs siinä sitten ollessa, kannustaessa sieltä sivulaidoilta. Hyviä taklauksia!

 

 

 

 

Vauveli hengaili kantorepussa taaskin. On muuten ollut ihan älyttömän hyvä ostos tämä Stokke MyCarrier reppu! Voisin tehdä siitä joskus postauksen, kunhan ehditään käyttämään sitä muissakin asennoissa. Pienelle vauvalle on sopivin tämä kuvassa oleva syliasento - isommat lapset saa pakattua vielä reppuselkään tällä kantovälineellä.

 

 

 

 

Ja jos joltain teiltä vielä uupuu kantoreppu, niin tämä samainen on seuraavilla Hullareilla alennuksessa, alle 100 euroa. Tosi hyvä hinta sillä yleensä aika tyyris - me maksettiin tästä £130!

Memory Box

Olen jo jonkun aikaa halunnut kerätä vauvalle oman memory boxin. En tiedä ovatko tälläiset tavallisia Suomessa, tai ovatko tavallisia edes Briteissä, mutta tälläinen laatikko johon kerätään lapsen elämän ajalta kaikenlaista pientä kivaa muistoa vaikutti kivalta idealta kun sen ensimmäistä kertaa bongasin jostain internetin lastentarvikekaupasta.

Nyt laatikosta löytyy ensimmäinen mekko, joka oli päällä muunmuassa vastasyntyneen kuvauksissa. Ja sitten myssy joka oli ensimmäinen vaatekappale vauvan päällä! Hänen lempituttinsa, nyt jo liian pieni. Isovanhemmilta ja lähisukulaisilta syntymän onnittelukortit. Ja tietenkin vauvakirja, jonka kanssa pitäisi nyt tsempata. Olen aika hyvin sitä täytellyt, mutta vielä uupuu esimerkiksi synnytyskertomus... Sen taidan referoida ja kaunistella!  

Omaan vaarallisia hamsteritaipumuksia, ja ajattelinkin että jos varaan yhden 9 litraisen laatikon kaikille lapsen muistotavaroille, vältyn siltä että kahdenkymmenen vuoden jälkeen meillä on edelleen vintti täynnä jos jonkinmoista vauvarompetta- ja lelua. Tähän jos tyytyisi, niin hyvä olisi. Ja varmasti vauvalle (sitten kun hän on jo aikuinen) tärkeä lahja.

Onko teillä muuten itsellä tai omilla lapsilla ollut memory boxia? Olen ajatellut että oma memory box olisi ollut ihan hauska idea, mutta olen aika onnistuneesti heittänyt pois kaikki kouluaikojen tarinavihot sun muut lapsuuskamat mitkä olisivat olleet aika tunnearvoisia säilytettäviä. Puoliksi täytetty päiväkirja sentään löytyy jostain vintiltä, kehtaako sitä lie edes lukea ikinä uudestaan... Täytyy katsoa!

Kaksikielisen kasvattaminen? Onnistuuko vai ei?

Tätä kaksikielisen kasvattamista olen mietiskellyt aika paljon viimeaikoina. Toiveenamme on siis kasvattaa vauvasta kaksikielinen - mieheltä englanti ja minulta suomi. Tämän onnistuminen on minulle erityisen tärkeää, sillä (tätä en varmaankaan ole koskaan paljastanut) itse olin kaksikielinen taaperona. Kielen hävitin tarhaan mennessä - suomesta tuli sitten se ensimmäinen ja ainoa kieli. Toista kieltä osaan edelleen, mutta hyvin välttävästi, sellaisella taapero-tasolla se taitaa edelleenkin olla vaikka olen sitä opiskellut aikuisempana. Nyt aikuisena asia harmittaa minua todella paljon ja haluan omalle lapselle taata kaksikielisyyden.

 

Meidän pikku suomalainen - montako suomalaista juttua bongaatte?

 

Ongelmia kaksikielisyydessä

Netistä lukemalla ja tuttavien kokemuksia kuuntelemalla olen ymmärtänyt että hankalinta kieli on säilyttää tilanteissa jossa vain yksi vanhemmista puhuu toista kieltä maassa jossa puhutaan muuta kieltä. Eli siis juuri meidän tilanne, jossa minä ainoana puhun suomea, ja kotikielenä ja muun maan kielenä on englanti. Yksi ongelmista on se että jos lapsi kuulee vain toisen vanhemman puhuvan kieltä (ja ymmärtääpä tämän vielä osaavan sitä toista kieltä), lapsipa voi päättää lopettaa toisen kielen opettelemisen täysin ajatellen sen olevan turhaa.

 

Omalla kohdallani sen toisen kielen kuolinisku oli tarhaan meno. Muistan että minua harmitti kun en puhunut niin hyvää suomea kuin toiset lapset, ja päätin lopettaa toisen kielen puhumisen. Äitini sanoo että jossain vaiheessa vain aloin vastaamaan suomeksi, eikä hän vaatinut minua vastaamaan omalla kielellään ja pikkuhiljaa se toinen kieli katosi. He kuulemma myös pelkäsivät että minusta tulisi puolikielinen, joku sen ajan teoria kaksikielisistä lapsista, ja päättivät olla pakottamatta kaksikielisyyttä sen enempää. 

 

Meidän strategiamietintöjä

Eräältä tuttavalta sain paljon hyviä vinkkejä. Hämmästellessäni kuinka hienosti koko elämänsä Unkarissa asunut tyttö osasi suomea, kuulin hänen perheensä strategiasta. Tyttö oli oppinut kieltä äitiltään, heillä oli usein ollut au paireja Suomesta, ja hän oli käynyt Suomessa usein ja ollut isovanhemmillaan pitkiäkin aikoja, ilman vanhempiaan. Ja käynyt Suomessa lasten leireillä ja kirjoitteli suomalaisten kirjekavereitten kanssa.

 

Kaverin kokemuksista, omasta lapsuudestani ja internetin vinkeistä olen miettinyt omia strategioitani. Meidän strategiamme on se että minä puhun vauvalle systemaattisesti suomea. Ja mies englantia. Mies joskus yrittää sanoa joitain juttuja suomeksi vauvalle, mutta olen kieltänyt tämän ettei vauva saa huonoja vaikutteita ja opi sanomaan sanoja väärin. Kotikielenä meillä on tietenkin englanti, sillä mies ei puhu suomea, ymmärtää vain joitain sanoja (esim. maito, ruisleipä, tutti, tyhmä ja sen sellaisia). Vauva siis tulee kuulemaan minun puhuvan englantia aika paljonkin, mutta hänelle suoraan jutellessa yritän aina puhua suomeksi. Ja hänen oppiessaan puhumaan, suomen puhumista tulee myös vaatia.

 

Suomessa pääsemme toivottavasti käymään usein. Vauvan ollessa jo isompi koululainen, ehkäpä hän haluaisi käydä Suomessa itsekseen isovanhempia ilostuttamassa. Ja idea siitä että lapsi voisi käydä leireillä Suomessa on mielestäni todella hyvä, sillä on tärkeää että saa jutella myös omien ikäistensä kanssa suomeksi, niinhän sitä kieltä oppii lapsetkin.

 

Mistä suomenkieltä Briteissä?

Yksi hyvä vinkki mielestäni on myös käydä suomalaisessa lastenkerhossa siinä omassa maassa. Lontoossa on suomalainen merimieskirkko, missä käsittääkseni monet suomalaiset vauvataaperot käyvät kerhoilemassa, mutta meiltä on sinne sen verran hankala mennä että tuskinpa tulee siellä käytyä. Ehkä sitten lapsen ollessa vähän vanhempi. Toinen hyvä vinkki mielestäni on myös se että olisi hyvä tapailla muita suomalaisia äitejä ja lapsia siellä omassa maassa. Itse olen tutustunut täällä Lontoossa kahteen suomalaiseen äitiin, joilla on suunnilleen samanikäinen ipana jaloissa pyörimässä, eli toivottavasti heidän kanssa satunnaisesti kahvittelu ja vauvojen yhdessä hengailu voisi suomenkieltä vahvistaa.

 

Nykyteknologiaan aiomme turvautua ja Skypetellä mahdollisimman paljon suomalaisten isovanhempien ja isoisovanhempien kanssa. Ja vauvan vähän kasvaessa, haluaisin että hän katsoisi vain suomalaisia videoita, esim. Muumeja. Nauhoitettuja satuja suomeksi olisi myös hyvä hommata (tai vaikka itse lukea ja nauhoittaa) ja antaa lapselle CD-soitin huoneeseen. Mahdollisimman paljon suomalaisia lastenkirjoja ja isompana sitten nuorisokirjoja meille kotiin, eli täytyy roudata Suomesta aina siellä käydessä.

 

Tulipas tekstipitoista juttua taas. Mutta tälläisiä mietteitä on minulla asiasta.

 

Olisiko teillä mitään vinkkejä? Tai kokemuksia siitä miten kaksikielisyys on hoitunut teillä päin?