Vauva 7kk

Jos viime kuukauskatsauksen aikana ei tullut mitään erityisiä edistysaskeleita, tämän kuluneen kuukauden vauvakehitys on ollut huimaa.

 

 

Tarkalleen kuusikuukautisena vauva aloitti kiinteät. Niitä onkin harjoiteltu siitä lähtien joka päivä. Omena, päärynä, banaani ja maitoon sekoitettu vauvariisi ovat suurta herkkua. Butternut squash, bataatti ja avokado on myös suosittua ja yllättäen myös maitoon sekoitettu peruna menee hyvin alas myös. Porkkana, joka taisi olla turhan kokkareista, ei taas mennyt alas millään. Mangolle oltiin pikkuisen allergisia. Ollaan itse tehty suurin osa ruoasta, ja nyt ensimmäistä kertaa meiltäkin löytyy ostoskorista orgaanisia tuotteita, ihan vaan vauvanruoaksi. Noista kaupan vauvasoseista omena-päärynä sose oli vauvasta kauheaa eikä sitä suostuttu syömään ollenkaan, mutta kaupan Grandpa's Sunday Lunch (kanaa, perunaa, herneitä) meni alas turhia mukisematta, kumma kyllä. Vettäkin juodaan, nokkamukista vielä.

 

 

Vauva oppi vihdoinki istumaan itse hyvin. Pari kuukautta sitten hänet sai aseteltua jo istumisasentoon josta hän nopeasti kaatui nenälleen, mutta viime kuukauden aikana vauva vihdoinkin honasi miten ensinnäkin asetutaan istumaan, ja toiseksikin, miten asennossa pysytään. Nyt hän istuu jo varsin etevästi, eikä kellahda kumoon kuin poikkeustapauksissa.

 

Vaikka vauva on kyennyt istumaan jo jonkun aikaa, vasta nyt siirsimme hänet rattaiden kantokopasta siihen varsinaiseen ratasosioon. Kantokoppa tuntui jotenkin helpommalta - vauvan sai laitettua sinne nopeasti, vauva oli hyvin tuulelta ja elementeiltä suojassa ja vauva tykkäsi makoilla katsellen taivasta. Nyt viime viikkoina vauvaa kuitenkin on alkanut kiinnostaa ulkoilma aivan liikaa ja kantokopasta säännöllisesti yritettiin kammeta ylös ja ulos. Tilaakin alkoi olemaan vähänpuoleisesti.

 

Iso, ja varsinainen kehitysaskele, oli kun vähän ennen joulua vauva oppi nousemaan itse seisomaan tukea vasten. Ensin pinnasängyssä, ja sitten leikkikehässä. Aluksi vauva kaatuili paljon, ja löipä kerran naamansa niin pahasti että pieni veripisara löytyi lakanoista, mutta nykyään laskeutuminen on kohtalaisen hallittua ja vauva jysähtää pepulleen enemmän tai vähemmän mallikkaasti. Vauva on myös alkanut ottaa pieniä harjoitusaskelia seisoessaan ja selkeästi yrittää liikkua. Uskallus ja koordinaatio vielä puuttuu. 

 

Lisäksi vauvasta on tullut todella äänekäs. Nyt äänteisiin kuuluu monia tavuja. Mamamama ja vavavava ovat suosittuja. Vauva on myös muutamia kertoja matkinut erilaisia äänteitä. Hänen joululahjaksi saamassa lelupuhelimessa nappia painamalla kuuluu Hellou - sitä vauva on matkinut muutamia kertoja ainakin. Vauva on myös oppinut pudistamaan päätään ja heiluttelee sitä jatkuvasti.
 

 

Mukava juttu on myös se että vielä ei vierasteta. Joulun aikana, isoisoisän synttärikemuissa ja uudenvuodeaattona vauva oli monen uuden ihmisen sylissä, eikä ollut asiasta moksiskaan. Vähän toki mulkoili epäluuloisesti mutta itkua eikä hammastenkiristystä tullut!

 

Strategisia mittoja ei tähän hätään ole sillä unohdin käydä punnitsemassa vauvan. Mutta aikamoiseltä jötikältä tuo tuntuu, olisikohan kiloja jo päälle kahdeksan. Ja pituutta varmaan 70cm, 68cm vaatteet alkavat käydä turhan tiukoiksi ja ollaan siirrytty 74cm vaatteisiin.

 

Aikamoinen kehitys muuten ihan vain yhden kuukauden aikana! Mitäköhän tuleva tuo tullessaan...

 

 

Vauva ja vauvan kaverit

Valintoja työmaalla

Tässä joulusta saakka olen miettinyt ja miettinyt. Ennen joulua sain kaksi työtarjousta ja on todella vaikea päättää kumman ottaisi vastaan. Eri päivinä ja jopa eri hetkinä tuntuvat eri paikat paremmilta, enkä ole saanut selkeyttä fiiliksiini. Tämän viikon lopussa minun pitää päättää.

Molemmissa paikoissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Ja molemmat paikat ovat työnkuvaltaan hyvin erilaisia. Ykköspaikka on tutkimusta, kakkospaikka finanssialalta (sen tarkemmin kumpaakaan nyt tässä julkisessa blogissa erittelemättä). Ykköspaikan positiiviset puolet ovat se että ohjelma on varsin arvostettu ja tunnettu. Hakuprosessi oli melko vaikea, joten sen läpikäyneet ovat yhtiössä haluttua kamaa. Ohjelman avulla on tarkoitus edetä varsin nopeasti senioriasemaan ja johtavalle tasolle sitten myöhemmin. Juttelin tänään ohjelmavastaavan kanssa ja minut laitetaan yhteen lempparitiimeistäni. Itselle erityisesti positiivinen juttu ykköspaikassa on se että minulla on mahdollisuus vaihtaa työprojektia ja tiimiä vuoden parin välein, että saan paljon kokemuksia ympäri firmaa. Haluan työelämääni vaihtelua, joten siihen tämä sopisi. Pääsisin käyttämään joitain taitoja opiskeluajoiltani, joskin ihan tarkalleen opiskelualaani ei työpaikka vastaa.

Kakkospaikan positiiviset puolet ovat se että sen kautta saisin uuden tutkinnon finanssialalta ja muutaman kirjaimen lisää käyntikorttiini. Tämä taas mahdollisesti lisäisi minulle mahdollisuuksia jos haluaisin lähteä töihin aidan vihreämmälle puolelle joskus tulevaisuudessa. Eteneminen tuntuu olevan kohtuullisen helppoa sillä se on paljolti sidottu koulutuksen ja kokeitten suorittamiseen eikä paikkojen vapautumiseen. Olen sidottu yhteen tiimiin, mutta ohjelmassa on tarkoitus vaihtaa työprojekteja joka 9kk, joten uskon saavani aika paljon vaihtelua tässäkin.

Negatiivisista puolista ykköspaikalla on se että en ole varma kuinka hyviä työmahdollisuuksia samalla alalla on noin ylipäätänsä k.o. firman ulkopuolella. Näin äkkiseltään miettien exit opportunities ovat huonommat kuin kakkospaikassa. Eteneminen voi olla vaikeaa, sillä samoista työpaikoista korkeammalla tasolla kilpailee monta muutakin hyvää tyyppiä, joten palkkakehitys on jokseenkin epävarmaa. Enkä vieläkään tiedä tarkkaa palkkaa. Luulen sen olevan samaa tasoa kakkospaikan kanssa, ehkä vähän korkeampi aluksi.

Kakkospaikasta suurin negatiivisin puoli on se että en päässyt lempparitiimiini - se mistä tarjouksen sain, on työnkuvaltaan hyvin erilaista kuin mitä halusin. Kakkospaikan olisin varmasti ottanut jos olisin saanut lempparitiimistäni paikan. Tässä ei-lemppari-tiimissä olisin vähintään 3-4 vuotta, mitä luultavimmin sen jälkeenkin useamman vuoden, ennenkuin voisin siirtyä minnekään (koulutus kallista joten haluavat pitää ihmiset samoissa työpaikoissa mahdollisimman pitkään). Voisin tietty yrittää lempparitiimiin myöhemmin, mutta epävarmaahan se on. Mahdollinen negatiivinen puoli on myös se miten yhdistää työpaikan ulkopuolinen koulutus, nuori perhe, ja mahdollinen tuleva perheenlisäys muutaman vuoden päästä - ei mahdotonta, mutta vaikeaa.

Molemmat ovat hyviä urapaikkoja, mutta kumpikaan ei ollut se suuri unelmani. Hyvän, ystävällisen ja uraa-tukevan fiiliksen sain molemmista paikoista, mutta ykköspaikka ehkä hivenen vaikuttavampi, luultavasti sen takia että hakuprosessi oli vaikeampi kuin kakkospaikkaan ja ohjelma on ollut pyörimässä kauemmin kuin kakkospaikassa. Toisaalta kakkospaikka on promonnut itseään minulle hyvin. Eli se gut feeling ei tässä auta myöskään.

Työnkuva on tosiaan erilaista, joten se tulisi olla suurin päättävä asia. Mutta kun en oikeasti tiedä mitä haluan! Millaisia asioita te lähtisitte hakemaan ja miten te yrittäisitte päättää asian?

P.S. Vaihtoehto C:nä olisi tietty lähteä takaisin opinpenkille tekemään jotain ihan muuta (alaa jonka olen vasta muutaman viime vuoden aikana kekannut olevan minulle oikeasti täydellinen). Mutta joo, heh, kunhan höpisen lämpimikseni. Kun on kerran siunaantunut näitä elätettäviä jo niin vaihtoehto C on poissuljettu...

Stokke Newborn Set

Ajattelin kirjoittaa pikaisen tuotearvion tästä Stokke Newborn Set vauvaistuimesta. Silloin ennen vauvan syntymää meillä meni vähän mopo käsistä Stokke Tripp Trapin ja sen lisävarusteiden kanssa ja kyselin lukijoilta mitä niistä kannattaisi pitää.  Tämä Newborn Set sai muistaakseni aika monelta pisteet, ja päädyttiin sitten pitämään se (ja itseasiassa pidettiin kaikki muutkin lisävarusteet) ja olen kyllä ollut tyytyväinen.

Tämä vauvaistuin on tarkoitettu nimenomaan Tripp Trapp tuoliin vastasyntyneille. Max. kiloraja vauvalle on 9kg, joten se toiminee sinne kuuteen kuukauteen saakka, tai kunnes vauva osaa istua itse.

Negatiiviset: Tämä on melko kallis. Ja käyttöaika kuitenkin on melko lyhyt (n. 6kk.). Me ostettiin tämä alehinnalla, mutta taisi tämä silti olla £80. Suomessa OVH taitaa olla €130. Lisäksi ihan pienelle vauvalle tämä tuntuu olevan vähän epämukava. Meidän pieni ei ihan alle yksi-kaksikuukautisena viihtynyt tässä paljoakaan - epäilen että kun tämä on tälläinen autonistuinmainen, niin vauva oli pienikokoisena jotenkin lysyssä siellä. Viiden minuutin jälkeen usein alkoi kitinä ja vauva tuli nostaa pois.

Positiiviset: Vauva vähän isompikokoisena tykkäsi istua tuolissa. Isommaksi kasvaneena hän ei enää ollut niin lytistyneen näköinen istuimessa ja saattoi istua istuimessa puoli tuntia tai enemmänkin. Lähempänä kuutta kuukautta hän istui siellä jo melko reteästi, jalat istuimen ulkopuolella heiluen. Vauva tykkäsi myös siitä että hän oli samalla näkötasolla meidän kanssa, näki ympärillensä hyvin, ja usein ihan oikeasti halusi istua tuolissa (kitisi siis lattiatasolla niin kauan kunnes pääsi tuoliin).

Itse tykkäsin siitä että vauva oli meidän kanssa ruokapöydässä, eikä vaan lattialla makoilemassa. Sitten kiinteät aloittaessa vauvaa oli helppo syöttää, sillä ei tarvinnut kumarrella kuten lattialla olevien sittereitten kanssa olisi pitänyt. Positiivista myös oli se että istuin, ja tuoli ylipäätänsä, on mielestäni ulkonäöllisesti miellyttävä. Newborn Set vauvanistuin oli helppo ottaa pois ja laittaa takaisin, kunhan vaan klippasi istuimen takaisin. Siihen saa ripustettua myös lelun lelukaaresta vauvaa viihdyttämään.

Loppukaneettina täytyy sanoa että me, vähän huonon alun jälkeen, tykättiin tästä todella paljon. Oli meille ainakin hintansa väärtti, ja tuleehan tämä sitten tulevaisuudessa käyttöön kuopuks(e/i)lle. Sen olen kanssa kuullut että jos lapsilla on pieni ikäero, vauvan voi laittaa istuimeen turvaan isompien ulottumattomille, ihan kätevää. Meille tämä oli tosi kiva sen takia että vauva viihtyi kun sai katsella ympärilleen, ja me saimme vauvan seuraksemme syödessäkin.

Vuosikooste 2013 Part 2

Ja sitten loppuvuosi koostepakettiin ja siinäpä viime vuoden fiilistelyt taitavat olla. Ehkä. Yksi postaus vielä kutkuttelee näppäimiä mutta nähdään nyt.

Heinäkuu

Lontoossa oli mielettömät helteet ja tuli nautittua ulkoilmasta täysin rinnoin. Muuten ramppasin tapailemassa mammakavereitani ja imetystukiryhmissä. Meidän kaksivuotishääpäivämme vietimme perheystävällisessä meksikolaisessa ravintolassa - me syötiin fajitaksia ja vauva nukkuin autonistuimessaan vieressä.

 

 

Elokuu

Kuun alussa mentiin miehen serkun häihin. Aluksi vauvan hääkäyttäytyminen vähän jännitti, mutta hyvin meni eikä vauva erityisemmin itkeskellyt. Blogin ulkoasu uudistui graafikko-miehen suosiollisella avustuksella. Nautittiin edelleen hyvistä säistä bank holiday mondayhin saakka, ja tein ensimmäistä kertaa videopostauksen.

 

 

Syyskuu

Kuun vaihtuessa elokuusta syyskuuhun olimme koko perheen voimin Suomessa lomalla ja vauva tapasi ensimmäistä kertaa Suomen puolen isoisovanhempansa. Tapailin taas mammakavereita tiuhaan tahtiin, ja otatettiin vauvan kolmikuukautiskuvat. Kävin yövalokuvauskurssilla ja sain aikaan melkoisen kivoja kuvia - pitäisi joskus uudestaan vielä mennä yökuvailemaan keskustaan. Kävin vieläpä myös portrait-kurssilla ja harjoittelin kuvailua kotonakin. Aloitin työnhaun.

 

 

Lokakuu

Aloitettiin vauvan kanssa vauvauinti, ja vauva oli kurssinsa priimuksia. Sukeltelu sujui todella hyvin, paljon paremmin kuin mitä odotettiin ensimmäisen itsetehdyn (ennen kurssinalkua) kokeilun perusteella. Käytiin vauvan kanssa myös ensimmäistä kertaa konsertissa, klassisessa sellaisessa. Vauva oppi kääntymään mahalleen ja oli mahdoton enää pitää paikallaan hänen ryömiessään ympäriinsä. Vauva sai ensimmäiset nököhampaansa alas. Käytiin miehen kanssa Peter Gabrielin keikalla. Aloitin työhaastatteluissa käynnin. Täällä oli melkoiset syysmyrskyt ja huonommat kelit alkoivat vihdoinkin. Niinjoo, ja Halloweenina oltiin luurangoksi puetun vauvan kanssa kotosalla antamassa ovelle kolkuttaville lapsille namusia.

 

Marraskuu

Vauva oppi konttaamaan kunnolla ja sen jälkeen häntä ei ole pidätellyt mikään... Käytiin Suomessa vauvan kanssa kaksisteen lomalla ja vauva näki ensimmäisen kerran lunta. Ostin itselleni uuden hoitolaukun vähän niinkuin synttärilahjaksi - täytin nimittäin 30v. Miehen kanssa käytiin juhlistamassa tapausta syömällä chateubriandit ja käymällä oopperassa. Kävin muutamassa työhaastattelussa.

 

Joulukuu

Joulukuussa kirjoittelin tähän blogiin ensimmäistä kertaa joulukalenterin. Kävin kahdessa työhaastattelussa (molemmat viimeisiä osioita pitemmästä haastisputkesta), ja sain molemmista tarjouksen. Loppukuu menikin sitten miettiessä kumman ottaisi (ei muuten vieläkään ole päätetty!). Vietettiin miehen isoisän ysikymppisiä. Joulun vietimme Englannissa, mutta järjestimme suomalaisen joulun aattona ja kutsuimme miehen isän ja sisaren perheineen herkuttelemaan.  Vauva tapasi joulupukin kahteen kertaan, alkoi syömään kiinteitä (riisi, omena ja butternut squash suosikkeja) ja oppi seisomaan nousemisen tukea vasten.

Varsinaisen onnistunut vuosi! Jos muuten itse teette tälläisiä vuosikoostepostauksia, linkatkaa vaikka tuonne kommenttilaatikkoon - näitä on kiva lukea :)

Toivepostaus: Graduate-duunien haku Lontoossa - prosesseja ja vinkkejä

Noniin, kuten silloin joulukuussa keksin, nyt alkaa tammikuun toivetorstait, eli puretaan vähän näitä luonnoksiin kertyneitä postaustoiveita. Aloittaen työjutuista, sillä ne tuntuvat olevan toivotuimpia juttuja.

Ihan ensimmäiseksi vinkkaan kahdesta edellisestä postauksesta joita olen aiheesta kirjoittanut. Tämä kertoo kirjallisesta työhakemuksesta ja CV:stä ja tämä taas avaa vähän työnhakua Lontoossa omien kokemuksieni perusteella.

Tämän postauksen ajattelin kuitenkin kirjoittaa ihan graduate-duunien hausta täällä Lontoosta, aiheesta josta minulle nyt sattuu olemaan jonkun verran kokemusta ja ehkäpä muutama vinkkikin jaettavaksi. Graduate-duunit ovat siis niitä töitä joita haetaan vastavalmistuneena tai pian valmistumisen jälkeen. Ideana on enemmänkin se että haetulta alalta ei välttämättä tarvitse olla ammattitaitoa, vaan työpaikka hakee enemmänkin sopivaa henkilöä koulutettavaksi tehtäviin. Ihan esimerkkinä, sitä voi kirjallisuuden opiskelija päästä tilintarkastajaksi, tai insinööri osakkeiden myyjäksi investointipankkiin. Hyvin erilainen systeemi siis kuin Suomessa, jossa oma pääaine taitaa pitkälti päättää ne työt mitä voi hakea. 

 

Haun alkuvaiheet

Paikat avautuvat yleensä elokuussa. Aikaisimmat jopa kesä- tai heinäkuussa, joten jos joku tietty firma kiinnostaa kannattaa tsekata aikatauluja heidän työsivustoiltaan jo kesällä. Mitä aikaisemmin hakee sitä parempi, kaikista kilpaillummat paikat tuppaavat olemaan täytettynä jo loka-marraskuun puolella, ja monilla firmoilla on ns. rolling application, eli nopeammat syövät hitaat.

 

Ensimmäisenä tulee paperihaku. En jaksa toistaa tämän postauksen sisältöä sen tarkemmin kuin että CV kuntoon ja STAR-vastaukset mahdollisiin kysymyksiin. Vilkaiskaa linkkiä jos paperihaun sisältö kiinnostaa tarkemmin.

 

Paperihaun jälkeen tulee melkeinpä aina psykometriset testit - näillä tarkoitetaan numeerisia, verbaalisia, loogista päättelykykyä ja työskentelyä mittaavia testejä. Eri aloilla on eri painotuksia - lakifirmat painottavat verbaalisia, finanssiala numeerisia ja loogisia päättelykykytestejä. Itse inhoan noita verbaalisia, mutta numeeriset ja loogiset menee aina hyvin. Näihin kannattaa harjoitella ehdottomasti ja netistä löytyy paljon harjoitusmateriaalia. Muistaakseni SHL, Kenexa ja Cubiks ovat suosittuja testejä eri firmoilla, kantsii harjoitella niillä testeillä joita joutuu haussa tekemään. Ja tietty kannattaa tehdä ne hyvin nukuttujen yöunien jälkeen jos mahdollista. Persoonallisuustestit ovat hankalempia -kannattaa olla johdonmukainen ja muistaa että yleensä haetaan sellaista tavallista tyyppiä joka osaa toimia ryhmässä, noudattaa sääntöjä, ja on ahkera.

Alkuhaastattelu 

Usein, muttei toki aina, nämä selvitettyä tulee puhelinhaastattelu. Nämä ovat siitä kivoja että ne ovat ohi nopeasti, ei tarvitse raahautua minnekään ja voi olla rennosti kotivaatteissa, mutta siitä ikäviä että luonnollinen vuorovaikutus puuttuu. Haastatteluissa voi odottaa perinteisiä kysymyksiä motivaatiosta, työkuvasta, firmaan liittyvistä uutisista, omista tulevaisuudensuunnitelmista jne. Lisäksi competency questions on todella tavallisia täällä, eli kysytään jostain tietystä tietotaidosta tehdä asiat. Tyypillinen kysymys on esimerkiksi että milloin on joutunut selvittämään ongelman, tai vetämään loppuun haastava projektin. Yleensä firmat tiedottavat sivuillaan ne competencyt joita firmassa painotetaan, ja jokaista varten kannattaa valmistaa kaksi esimerkkiä STAR-tavalla.

Puhelinhaastatteluun mun vinkkejä ovat se että kannattaa pyytää puhelu kotiliittymään, ettei tule ongelmia jos loppuu virta kännykästä (puhelut voi kestää tunninkin) tai puhelu katkea huonon yhteyden takia. Vastatessa kannattaa hymyillä - vanha kikka, mutta toimii, se tosiaan kuuluu puheessa positiivisempana vireenä. Puhelinhaastatteluun voi myös printata omia muistiinpanoja, kätevää! Olen myös lukenut että jotkut tykkäävät pukeutua bisnes-vaatteisiin tai seistä haastattelun aikana, ne kuulemma antavat haastatteluun sopivan olotilan itselle.

Arviointikeskukset
Arviointikeskukset tuntuvat useille olevan melkoisia mörköjä, mutta itse pidän niistä. Niille joille termi ei auennut, tarkoitan siis niitä päivän kestäviä arviointeja, joissa arvioidaan työtapoja ryhmätyöskentelyn, kirjoitustöiden, haastattelujen ja mielikuvaharjoitteiden kautta. Kaikista arviointitavoista nämä tuppaavat olemaan oikeudenmukaisimpia, sillä joka hakijaa arvioi useampi ihminen, ja suoritusta arvioidaan usean eri tehtävän ja osa-alueen kautta. Yksittäinen moka, tai huonot henkilökemiat yhden arvioijan kanssa eivät siis pilaa mahdollisuuksia. Näihin ei myöskään voi valmistautua paljoa, sitä vain menee ja tekee parhaansa, ei siis tarvitse stressata pitkän aikaa etukäteen.

Mun vinkit näihin on että kannattaa ottaa mahdollisimman paljon selvä miten päivä etenee, mitä kykyjä arvioidaan ja mitä harjotustehtäviä tehdään, eipä tule mikään yllätyksenä, ja nukkua hyvät yöunet. Paras vinkki jonka olen kuullut on että kannattaa kuvitella olevansa firmalla jo töissä ja toimia sen mukaan. Siinä pääsee asennoitumaan päivään hyvin heti alusta alkaen. Lsäksi, erityisen fiksua on ottaa mukaan oma sekunttikello! Monet tehtävät ovat aikataulutettuja (esim. 10 min. esitelmä) ja oma ajankäyttö pitää hoitaa. Antaa asiallisen vaikutelman jos kykenee esimerkiksi ryhmätyöskentelyssä auttamaan ryhmän ajankäytössä ja huolehtimaan että tehtävä tulee suoritetuksi ennen ajan loppumista.

Viimeinen vaihe
Ja usein viimeisenä testinä on sitten haastattelu - joko kaksisteen jonkun korkeamman tason tyypin kanssa, tai ehkäpä jopa paneelihaastattelu. Kysymykset kyvyistä ovat tavallisia ja STAR-vastauksia odotetaan. Usein myös kysellään tarkemmin ja syvällisemmin ammattitaidosta ja ymmärryksestä sitä omaa alaa kohtaan.

Ja sitten kaikki nämä testit suoritettua (tai kuten täällä sanotaan, after jumping through all the hoops) saa työtarjouksen (toivottavasti). Korpeaa meinaan aika pahasti jos työnhakuprosessi kosahtaa viimeiseen vaiheeseen - siitäkin on kokemusta - sillä koko prosessiin ja valmistautumiseen menee helposti viikon työtunnit, tai enemmänkin. Sitten alkaakin taustatutkimukset - tarkastus yliopiston suorittamisesta, mahdollisista rikoksista, luottotiedot, suositusten tarkastus jne. Tiettyihin töihin voidaan vaatia aika paljonkin, ja niissä voi kestää useampi kuukausi. Ne päästyä läpi on työtarjous pysyvä ja voikin alkaa töihin.

Semmoista. Toivottavasti postaus selvensi tätä prosessia teille jotka tätä aihetta toivoitte! Onko muuten kellään mitään muuta lisättävää aiheeseen tai omia vinkkejä? Niitä olisi kiva kuulla!

Työnhausta Lontoossa/Briteissä lisää:
Työnhausta Lontoossa
Brittiläisestä työhakemuksesta ja CV:stä

Vuosikooste 2013 Part 1

No niin, nyt sitten se perinteinen vuosikooste. Tänä vuonna onkin tapahtunut paljon ja suuria muutoksia ja uusia asioita on tullut mukaan. Uuttavuotta juhlimme sukulaisten kotibileissä, mutta kamera pysyi tiukasti laukussa joten siitä ei sen ihmeellisempää raportointia tällä kertaa. Vauva oli myös mukana, ja oli valveille keskiyöhön saakka. Taisipa haluta nähdä uudenvuoden onnittelut meidän kanssamme (tai sitten oli yksinkertaisesti vain liian meluisaa ja jännittävää nukkua). Sen ihmeellisempiä lupauksia en tälle vuodelle tee, ne kun aina jäävät täyttämättä, mutta terveellisempi elämä, vähemmät kilot, siistimpi koti, vähemmän nettiaikaa, ja vanhojen kavereiden useammin näkeminen olkoon tavoitteina. Mutta nyt siihen vuosikoosteeseen!

Tammikuu

Uudenvuotenaaton vietin kotosalla miehen ja hänen kavereidensa kanssa. Olimme käyneet joulunaikaan Suomessa, joten jääkaapin uumenissa oli kaikenlaista hyvää herkkua, ruisleivistä riistamakkaroihin. Kävin ensimmäistä kertaa valokuvauskurssilla, ja opin parin tunnin aikana enemmän kuin mitä puolen vuoden kamerankäyttö oli minulle antanut. Kuvailin Lontoon talvisia maisemia ja ostin uuden untuvatakin hyytäviä kelejä varten. Ehkä isoimpana blogiuutisena, paljastin raskauteni tammikuun lopussa, viikoilla 23-24, ja moni kertoi uutisen jo arvanneensa.

Helmikuu

Helmikuussa kasvattelin mahaa pikkuhiljaa ja harjoittelin valokuvausta. Kukaan ei töissä kommentoinut paisunutta masuani millään tavalla enkä itsekään siitä kenellekään (paria parempaa kaveria lukuunottamatta) maininnut. Ostelin ensimmäiset merkkivyöni ja merkkikenkäni netti-alesta (Michael Kors ja See by Chloe) ja söin hummeria pitkästä aikaa.

Maaliskuu

Lähdin Suomeen pikaiselle lomalle - piti käyttää lomia alta pois ennen äitiysloman alkua. Remppatahti kiristyi (mieshän sitä lähinnä teki, en minä) ja saatiin pikkuhiljaa lastenhuone kuntoon. Remppatuulien loitsimana käytiin myös Ideal Home Showssa etsimässä inspiraatiota. Masu kasvoi jo melkoisen suureksi. Työkaverit vihdoinkin alkoivat onnittelemaan raskaudestani - mutta vasta kun line managerini möläytti tulevasta äitiyslomastani uudelle työläiselle (mainiten että kuukauden kuluttua hän pääsisi minun paikalleni istumaan). Mietin kovasti ovatko ihmiset vain oikeasti niin sokeita, vai välttivätkö he vain asiasta kysymistä kun en itse sitä tuonut esille. Saattoipa olla ensiksimainittukin - itse en huomannut erään toisen samoihin aikoihin raskaanaolevan työkaverin pyöristyvää masua ennenkun hän oli 7kk raskaana.

Huhtikuu

Kävin taas valokuvauskurssilla, tällä kertaa vähän kehittyneemmille kuvaajille tarkoitetulla. Opin jälleen paljon uutta asiaa, ja monet vinkit siirtyivät vakituiseen käyttöön. Vietettiin anopin 60v syntymäpäiviä. Käytiin kokeellisessa oopperassa, oli mielenkiintoista... Poikettiin myös vauvamessuilla joista ostaa päräytettiin Joolz Day vaunut ja Stokke Tripp Trapp syöttötuoli. Tapasin kavereitani tiuhaan tahtiin, vauvan tultua kun ei tiedä milloin ehdittäisiin uudestaan näkemään. Tämän kuun parhaat asiat olivat äitiyslomalle lähtö ja työpaikan hyvästeleminen, sekä synnytysvalmennuskurssi jolta sain uuden ystäväpiirin.

Toukokuu

Toukokuussa odotettiin. Vauvan laskettu aika oli 22. toukokuuta. Päivä tuli ja meni, käytiin sentään sitä juhlistamalla TGI Fridays lounaalla. Ostettiin lisää vauvatarvikkeita, saatiin remontti vihdoinkin loppuun. Kävin viihtymässä sairaalassa jo yhden yön, taisi olla pari viikkoa ennen laskettua aikaa, mutta vauvaa ei tullut. Sairaalakassin taisin pakata pari päivää ennen laskettua aikaa. Toukokuussa tapailin kavereita ja kävin nauttimassa viimeisiä kertoja Lontoon kulttuuritarjonnasta. Muuten vain odotin, ja odotin, ja odotin. Tapasin myös sattumalta ennustajaeukon kaupassa, joka kertoi minulle että vauvasta tulisi tyytyväinen ja helppo lapsi joka rakastaa musiikkia. Ekat kaksi olivat ainakin totta!

Kesäkuu

5. kesäkuuta syntyi kahdeksan pisteen 3380g painoinen tyttö kello 16:58. Synnytys käynnistetiin, oli odotettua rankempi ja jälkikomplikaatioitten takia jouduttiin olemaan sairaalassa vähän tavallista pitempään. Kotiin pääsy oli melkoista juhlaa ja pääsin vihdoista viimein syömään kaikkia raskausaikana kiellettyjä herkkuja! Vanhempani tulivat täällä käymään. Käytiin vauvan kanssa myös kahden TV-sarjan kuvauksissa ja vauvalta leikattiin kielijänne. Muu aika menikin vauvahuuruissa.

Loppuvuoden tapahtumat sitten seuraavassa postauksessa!

Minun vuoteni 2013

Päätin kirjoitella tälläisen perinteisen uudenvuodenkyselyn joita on aikaisemmin blogeissa liikkunut. Yleensä olen tehnyt kuvakoosteen kuluneesta vuodesta, sen enemmän fiiliksiä tai mietteitä erittelemättä, mutta tänä vuonna teki mieli syventyä enemmän kuluneeseen vuoteen. Kuvakoosteenkin kyllä teen, sitten vähän myöhemmin.

1. Mitä sellaista teit viimeksi kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?

Tulin äidiksi.
 

2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutena vuotena tekemäsi lupaukset?

En tainnut tehdä yhtäkään uudenvuodenlupausta, sillä ennestään tiedän että olen aika huono niitä pitämään. Ainoa lupaus jonka olen koskaan onnistunut pitämään on ollut hampaitten jokailtainen lankaus - vuoden aikana siitä muodostui hyvä tapa.

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?

Tuli monta ihanaa naista. Synnytysvalmennuksessa tuli seitsemän uutta kaveria, ja sen jälkeen vauvaharrastuksissa (ja erityisesti NCT-tapaamisissa) monia uusia kavereita. Harmi vaan että yksi läheisimpiä kavereita muuttaa nyt vuodenvaihteessa toisaalle.
 

4. Menetitkö ketään läheistäsi?

En.

 

5. Missä maissa vierailit?

Suomessa ja Englannissa. Enpä ole pitkiin aikoihin vieraillut missään muualla.

6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et viimeksi kuluneen vuoden aikana saanut?

Enemmän unta, vähemmän stressiä.

7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?

05.06.2013. Vauvan syntymäpäivä.

 

8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?

En nyt ole mistään erityisestä kovin ylpeä, mutta paljon sain tehdä töitä sekä imetyksen onnistumisen eteen että uuden työpaikan löytämiseen.
 

9. Mikä oli suurin pettymyksesi?

No ehkä se että se ultimate-unelmatyöpaikka jäi sivu suun. Mutta ehkä se tarkoittaa sitä etten olisi sinne ollutkaan niin sopiva, täytyy ottaa se siltä kannalta.

 

10. Sairastitko tai loukkaannuitko?

Synnytyksestä parantuminen kesti useamman kuukauden ja kävely oli vaikeaa pari kuukautta. Muuten olin kohtalaisen terve.
 

11. Mikä oli paras ostoksesi?

Itselle Storksakin hoitolaukku (tätä on paljon kivempi pitää mukana kuin jotain rumaa tavallista vaippalaukkua), ja vauvalle Joolz Day vaunut olivat ihan loisto-ostokset. Erinäisiin Stokke ostoksiin vauvalle ollaan myös oltu tosi tyytyväisiä.

 

12. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?

Ei kenenkään noin yleisesti ottaen, mutta vähän ihmetytti joidenkin ihmisten (lähinnä netissä ilmaistujen mielipiteiden) ehdottomuus  lasten kasvatukseen ja ruokkimiseen liittyvissä asioissa.
 

 

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Vauvaan...
 

14. Mistä ihan todella, todella innostuit?

Vauvasta ja kaikkeen vauvaan liittyvästä! Vauvantarvikkeista, ja vauvatietoudesta. Yllättäen innostuin myös lukemaan paljon synnytyslääketieteestä, erityisesti synnytyksen jälkeen.
 

15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?

 

 

16. Viime kauteen verrattuna, oletko:

i. onnellisempi vai onnettomampi: Onnellisempi, roimasti.

ii. laihempi vai lihavampi: Laihempi, raskauskiloja lähtenyt nyt noin 15.  

iii. Rikkaampi vai köyhempi: Köyhempi, Englannissa äitiyslomarahat ei päätä huimaa...

17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Nukkuneeni.

18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Roikkuneeni netissä turhanpäiten tekemättä mitään järkevää.

 

 

 

 

19. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?

Aaton omassa kodissa kestitsemässä sukulaisia, joulupäivän ja tapaninpäivän anoppilassa. Juhannusta en viettänyt ollenkaan, se kun soljuu ohi täällä Englannissa ihan tavallisena päivänä.

20. Rakastuitko kauden aikana?

Tasaisen rakastunut koko vuoden aikana.

 

21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?

One born every minute. Ei taida olla yllättävää että palataan taas tähän synnytysaiheeseen. Viihdykkeenä Supernatural oli ihan ykkönen, nyt jäänyt vain paitsioon sillä meidän kanavilta ei näy uusinta kautta vielä.

 

22. Vihaatko mitään tai ketään jota et vihannut tähän aikaan viime vuonna?

En. Ylipäätänsä viha on mielestäni turhan rasittava ja stressaava tunne, mielummin olen jostain välinpitämätön. Turha kohottaa verenpainettaan jonkun itsestä riippumattoman asian vuoksi, ja jos se on jotain itseensä liittyvää, sitä kannattaa muuttaa. Ja vastatakseni kysymykseen myös toisin, en ollut välinpitämätönkään mitään kohtaan.

 

 

23. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Escape from Camp 13.

 

24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

Tänä vuonna en löytänyt mitään uutta musiikkia, harmi!

 

25. Mitä halusit ja sait?

Uuden työn. Sain kaksi työtarjousta, joista pitää päättää parempi.
 

26. Mitä halusit, mutta et saanut?

Tismalleen opintojani vastaavan työn. En saanut, mutta läheltä liippaa.

27. Mikä oli vuoden paras elokuva?

Hobitti.

 

 

 

28. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?

Täytin 30, ja kävin miehen ja vauvan kanssa pihviravintolassa.

 

29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selkeästi paremman ja onnellisemman?

Ehkä enempi matkustellu, olisi ollut mukava päästä kokemaan joitain uusia maita tai edes kaupunkeja. Tai olisin ollut ihan tyytyväinen vaikka olisin käynyt joissain vakiosuosikkipaikoissa uudemmankin kerran. Tai vaikka edes kotimaamatkailemassa - haluaisin nähdä Skotlannin uudestaan, käydä Dorsetissa ja Walesissa, ja Isle of Skyellä.

 

30. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?

Mumsy... Imetys-paidat (tai muuten helpon sisäänpääsyn paidat), raskaushousut, ja kotiverkkarit ovat olleen suosiossa. Ehkä tästä suosta noustaan vielä ensi vuonna! Viimeistään sitten työhön paluun merkeissä täytyy vähän uudistua.

 

 

31. Mikä piti sinut järjissäsi?

Ihanat mammakaverit joilta saa vertaistukea ja ymmärrystä erilaisissa vauvakriisitilanteissa.

32. Ketä julkkista himoitsit eniten?

Samat vanhat suosikit edelleen ovat Ewan McGregor, James McAvoy ja Tom Hardy.

 

33. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikautti sinua eniten?

Syyrian sota, sen jatkuva eskaloituminen ja monet lapsiuhrit.
 

34. Ketä kaipasit?

Vauvaa silloin kun olin itse poissa kotoa. Kavereihin verrattuna olen jättänyt vauvan aika usein kaksisteen isänsä kanssa - noita työhaastatteluja kun kertyi useampi.

 

 

 

35. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?

No vauva tottakai! Päivä päivältä tulee enemmän hänen oma persoonallisuus esiin ja varsin hauska typykkä hän onkin. Muista ihmisistä varmaankin eräs mammakaveri, jonka lapsi syntyi viikkoa ennen  omaa vauvaa. Ollaan käyty paljon kahvittelemassa ja juttelemassa syntyjä syviä.
 

36. Mikä tai kuka yllätti sinut viime vuonna?

No ehkä se yllätti että kuinka erilaiseksi elämä muuttuu heti lapsen synnyttyä. Asiat menevät aivan erilaiseen tärkeysjärjestykseen - aikaisemmin tärkeät asiat tuntuvat jokseenkin merkityksettömiltä sillä elämässä on muuta paljon tärkeämpää. Lisäksi vauva vie yllättävän paljon aikaa - ihmettelen mitäköhän tein aikaisemmin kaikilla vuorokausien tunneilla!

 

37. Mitkä viisi asiaa asetat tavoitteiksesi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia, vaan henkilökohtaisia tavoitteita.
Haluaisin alkaa rakentamaan uraa, en pelkästään tehdä työtä. Haluaisin oppia jotain uutta, tai tulemaan jossain taidossa paremmaksi, ehkäpä jossain kielessä tai käsityötaidossa. Haluaisin pitää parempaa huolta kodistani ja vihdoinkin oppia sisustamaan - siihen auttaisi pitkän linjan romunraivaus (uskomatonta miten paljon kaikenlaista vauvantarviketta kertyy nurkkiin!). Haluaisin nauttia tästä hetkestä enemmän, enkä miettiä jatkuvasti tulevaa ja stressata asiasta tahi toisesta. Viimeiseksi, haluaisin kehittää tätä blogia johonkin suuntaan - mutta mihinköhän?