tiistai 27. toukokuuta 2014

Toivepostaus: Vieraskielisyyden haasteita

Minulta kysyttiin tässä taannoin että mitä haasteita vieraskielisyydessä on, ja miten pärjään sen kanssa. Ihan mielenkiintoinen kysymys, sitä kun joskus työmaailmassa pohdin, varsinkin tällä hetkellä. Kuvituksena on muutamia unohtuneita kuvia British Museumin reissulta - se vähän niinkuin liitty aiheeseen kielien ja kulttuurien varjolla, Rosettan kivestä lähtien.
 



 
Mielestäni ehkä kaikista haastavin asia on se, että kun vierasta kieltä ei täydellisesti osaa, tai vaikkapa jos siinä käytetyssä vieraassa kielessä on vain aksentti, niin jotkut natiivit ihmiset pitävät tätä vieraskielistä ihmistä vähän tyhmempänä. Psykologinen juttu, kun kommunikointi takkuaa kielen takia, sitä muun kielistä pidetään typeränä, koska se vaan ei ymmärrä näitä perusjuttuja tai tajua tätä perussanaa, tyhmä mikä tyhmä. Tästä varoiteltiin meitä vaihto-oppilasvuoden aikana - huomasin kyllä sen ihan käytännössä sekä Japanissa ja Ranskassa, kun en osannut maan kieltä oikein ollenkaan, ainakaan alussa.

No, nyt englanninkielisessä maassa, liikun itse vähän jo eri sfääreissä. Täällä suoritettu koko yliopisto-opiskelu, sekä muutaman vuoden työnteko, no kyllähän se kehittää sitä kielitaitoa, uskaltaisinpa väittää ihan natiivitasolle. Kielen käytössä siis. Minulla on edelleenkin kielessäni aksentti, joskin se ei ole kovinkaan voimakas. Ymmärrän kieltä natiivitasolla, osaan tuottaa sitä natiivitasolla, mutta kuulostan ulkomaalaiselta. Joskus sekoan sanoissani tai aivokatkoksen aikana en osaa lausua jotain tiettyä sanaa. Tätähän tapahtuu ihan natiiveillekin usein, mutta minusta siihen ei kiinnitetä samalla tavalla huomiota kuin ulkomaalaisen tekemiin virheisiin - koska nehän on vain siitä syystä että on ulkomaalainen, ei siitä syystä että sekosi sanoissaan.



 
Joskus pohdin sitä pitävätköhän muut minua hivenen yksinkertasena sen aksenttini takia, tai sanoissa sekoamisen takia (jota ei kyllä tapahdu sen useammin kuin natiiveillekaan mutta kun olen ulkomaalainen se kiinnittää enemmän huomiota...). Ehkä. Tai sitten ei. Lontoossa ainakin täällä on niin paljon ulkomaalaisia työelämässä, että täällä on totuttu jos jonkinlaisiin aksentteihin, eikä se menoa haittaa. Päinvastoin, useamman kielen osaamista pidetään vaikuttavana asiana. Aksentilleni en nyt voi mitään, se pehmenee toivottavasti ajan myötä, mutta eiköhän se ole siellä vielä tulevaisuudessakin.
 



 
Toinen haaste mielestäni on se lukunopeus. Suomeksi luen todella nopeasti ja saan pikaluettua kohtalaisen helposti. Englanniksi pikalukeminen ei noin vain onnistukaan, ja lukeminen ylipäätänsä kestää kauemmin kuin suomeksi. En tiedä miksi, sillä olenhan lukenut ihan hervottoman paljon englanniksi, mutta jokin pieni viivästys siihen tulee. Varsinaisesti, tämä ei vaikuta työntekoon mitenkään tai ole vaikuttanut opiskeluihin, sillä luen englanniksikin rivakasti. Lukisin vain nopeammin jos se olisi suomeksi ja saisin enemmän tehtyä. Tosin tarkemmin ajateltuna ehkäpä asia ei menisikään niin. Englanniksi luen asiatekstejä, ja suomeksi viihdetekstejä. Jos lukisin suomeksi samaa huttua mitä töissä luen englanniksi, niin lukemisnopeus olisi luultavasti jurnuttavaa silloinkin. Kirjoittamisessa olen varmaankin parempi englanniksi, sitä on tullut tehtyä niin paljon opiskellessa ja töitä tehdessä, se ei niinkään ole ollut minulle haasteena.
 


 
Kolmas haaste jonka huomaan aivan käytännössä on keskustelun seuraaminen. Meluisassa ympäristössä, tai muussa hälinässä, minun on vaikea kuulla englantia. Jos vaikka ollaan baarissa, tai vaikka työpaikan taukotilassa, minun täytyy pinnistellä pysyäkseni keskustelussa kärryillä. On pakko keskittyä mitä kukin ihminen sanoo, enkä voi kiinnittää huomiotani mihinkään muuhun kuin juuri siinä käytävään keskusteluun. Suomeksi homma hoituisi aivan eri tavalla - voisin keskustella vierustoverini kanssa samaan aikaan kun sivukorvalla kuulisin porukan muun keskustelun, ja voisinpa kommentoida siihenkin satunnaisesti. Ylimääräinen melu tai hälinä ei häiritse suomenkielistä keskustelua, sen kuulee selkeästi hälynkin päällä. Englanninkielinen keskustelu taas uppoaa siihen ylimääräiseen meluun. Jos olette meluisassa paikassa, ja yhtäkkiä joku sanoo huoneen toisessa päässä nimenne, se kuuluu selkeästi hälinän yli. Samalla tavalla minä kuulen suomenkielen hälinässä, mutta englanninkieli on kuin sanottaisiin jonkun toisen nimi.
 



 
Sen enempää haasteita minulle ei tule mieleen. Ei ehkä mitään mittavia, mutta olen asunut englanninkielisessä ympäristössä jo seitsemisen vuotta, ja käynyt täällä yliopistoni, ja nainut engelsmannin kaiken lisäksi. Tässä vaiheessa olisin melko huolissani jos vieraskielisyys tuottaisi edelleen paljon haasteita. Eipä se tuottanut erityisesti vaikeuksia alussakaan, vaikka kielitaitoni on toki petraantunut vuosien varrella paljon.
 


 
Mitäs haasteita teillä on ollut jos olette asuneet tai työskennelleet vieraskielisessä ympäristössä? Tuntuuko teistä koskaan siltä että teitä pidetään vähän tyhmempänä sen takia ettette puhu kieltä täydellisesti? Muitakin heränneitä ajatuksia saa laittaa kommenttiboksiin :)

24 kommenttia:

  1. Olin tanaan ensimmaista paivaa toissa vaateliikkeessa. Vanhempi nainen kysyi erittain vahvalla skottiaksentilla jotain. Lopulta ymmarsin etta han tarkoittaa niinkin yksinkertaista asiaa, kuin kokovartalopeilia. Nolotti. Olen kuitenkin nyt kolmen kuukauden skottiaikana oppinut, etta aksentin omaksumiseen menee viela aikaa, joten yritan olla ottamatta paineita. Mutta kylla sen taalla pohjoisessakin huomaa, etta tyhmaksi luulevat, etenkin kun takkuilen sanoissa ja kieliopissakin aika usein. Monesti tulee itsellekin tyhma olo, vaikkakin ihan turhaan. Tekisi joskus vain mieli sanoa, etta olen hei oikeasti ihan fiksu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, voi ei :) skottiaksentti on yks noita hankalimpia aksenteista, ehdottomasti... Tsemppia asiakkaitten kestamiseen, kylla se kielioppi ja sanat alkaa viela sujumaan :)

      Poista
  2. Musta tuntuu, että aksentti ja takkuaminen häiritsee töissä eniten mua itseäni. Tiedostan vaan niin selvästi olevani niin paljon heikommilla jäillä englanniksi. Ja teen kuitenkin työtä, jossa suullinen vaikuttaminen on todella tärkeää. Asiaa ei kyllä helpota se, että kotikieli on suomi. Olen huomannut, että se vaikuttaa ihan todella paljon siihen, että englanninkieli ei jotenkin kehity. Ja aksenttikin on voimakkaampi nykyään kuin parikymppisenä :) Ei siis mitään huippuhyviä kokemuksia itsellä, mutta kai sitä täytyy olla iloinen, että omaan työhönsä kuitenkin kykenee englanniksikin :) Vaikka kyllähän se ottaa päähänkin, kun on aina kuitenkin ollut täyden kympin oppilas englannissa ilman minkäänlaista panostusta ja nykyään ei koe olevansa hyvä.

    T. Inka

    PS. sori jos tuli ihan valivali-kommentti, kirjoitin niin pikaiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitas ne sanonnat olikaan...? Tieto lisaa tuskaa ja the more you understand the less you know? :) mita enemman oppii kielta sita paremmin tajuaa rajallisuutensa siina.

      Mut tosta kotikielesta ... Tossa tilanteessa varmaan ideaalia olis jos sit koko ystavapiiri olisi englantilaisia et paasis harjoittaan sita kielta. Vaikeeta tosiaan jos koko ajan puhuu vapaa-ajalla vaan suomea.

      Poista
  3. Mä asuin kaks vuotta Lontoossa ja mä en koskaan oppinut ymmärtämään skottiaksenttia. Pahin oli se, kun asiakas soitti ja vastasin ruuhka-aikaan kassan takana puhelimeen ja en kuullut kunnollla eikä sillä oikeestaan ollut väliä, koska en ois ymmärtänyt vaikka myymäläs ois ollu tosi hiljasta :D Mulla oli myös yks skottipomo ja jouduin lähes aina pyytää toistamaan. Se oli ehkä vähän noloa, mut onneks se meni yleensä sen piikkiin et mua luultiin amerikkalaiseks koska mulla on jenkkiaksentti, ku olin siel vaihdos lukios :D Yleisesti ottaen koin tosi paljon vähättelyä kun porukka luuli mua amerikkalaiseks. Se oli samaan aikaa blessing ja toisaalta taas kirous. Jenkkiaksentista sai aina aikaan small talkia tilantees ku tilantees, mut monesti työssäni rakkaat brittiasiakkaani selkeästi dissas mua sen takia koska olin vaan "dumb American". Mikään ei tuntunu paremmalt ku sanoo: "Actually, I'm from Finland." Ja jos joku haukkuu mua tyhmäks jenkiks, nii niil ei ollu hajuukaa mis joku Finland on :D Priceless. Who's dumb now?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah hah :) mulla oli muuten aikaisemmin kauhean paksu Jenkki aksentti, telkkarista opitun kielen takia. Nyt se onneks on pehmenny niin ei tarvii kuulla naljailuja :) toi on kyl totta et usein briteilla on vahan tota asennetta jenkkipuhetta vastaan. En sit tia mika siina on...

      Poista
  4. Mä en ainakaan koe että kukaan olisi minua ikinä vähätelly työelämässä sen takia etten ole natiivi englanninpuhuja, päinvastoin, monesti kuulen sitä kuinka hienoa on että pystyy englantia puhumaan lähes natiivitasolla vaikka on ulkomaalainen (kaikilla suomalaisihan on keskimäärin todella hyvä englanninkieli). Ainoa joka itseäni häiritsee on se että jos presentaatiota pitäessä yhtäkkiä kieli takkuilee mutta se voisi toisaalta tapahtua suomeksikin.

    Todella mielenkiintoinen postaus ja oli kiva kuulla sun näkemyksiä asiasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei muakaan oo suinkaan ikina vahatelty, pikemminkin kiitelty ja pohdittu kuinka alykas taytyy olla etta puhuu monta kielta. Mut negatiivisempia juttuja ei varmaan sanottaiskaan.

      Poista
  5. Mä olen tehnyt ihan samanlaisia havaintoja; erityisesti toi hälyjuttu, että englannista/vieraasta kielestä on meluisassa ympäristössä vaikeampia saada selvää kuin suomesta ja selitit sen minusta tosi hyvin, toi oma nimi/muu nimi -juttu on tosi osuva kuvaus. Ja ihan yhtä lailla englantia äidinkielenään puhuvien seurassa tuntuu välillä, että pitävät mua vähän simppelinä, mutta toisaalta se saattaa olla ihan omaa huonoa itsetuntoa tai muuten suomalaisen kasvatuksen peruja - monet ulkomaalaiset tuntuu puhuvan englantia ilman minkäänlaisia alemmuuden tunteita, vaikkei se kieli niin hyvällä pohjalla vielä olisikaan. Eipä mulla paljon mitään lisättävää ollutkaan, mutta kiva postaus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eihan se kannata ottaa mitaan alemmuuden tunteita puheestaan kun sille ulkomaalaisuudelle ei mitaan voi. Meille vaan selitettiin tama juttu vaihto-oppilasvuonna et me ymmarrettaisiin joidenkin ihmisten sujtautumistavat meihin.

      Poista
  6. Mulla oli turkinkielen kanssa edellisessa työpaikassa kova stressi oppia työsanastoa mika oli osittain ihan vierasta, taalla on paikalliset vahvat murteet maan eri alueilla ja niiden kanssa olin aluksi pulassa, en kylla ole koskaan kokenut etta mua pidettaisiin tyhmana silla mun aksentista ja ulkonaösta on taalla selviö etta olen ulkomaalainen, yleensa tieto suomalaisuudesta saa ihmiset nyökyttelemaan hyvaksyvasti silla maan korkea koulutustaso on tunnettu juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi työsanasto... mulle tulisi kauhea tenkkapoo jos olisi pakko toimia suomeksi. Englanniksi toki osaan ammattisanaston, mut suomeks tulis kyl niin kauheeta finglishiä :D Natiiveillakin on opettelemista noitten kanssa, samalla tavalla kuin ulkomaisillakin.

      Poista
  7. Mä olin ihan shokissa kun neljäntenä opiskeluvuonna Skoteissa menin töihin paikalliseen ruokakojuun ja nimenomaan se paikallisten asiakkaiden ymmärtäminen (tai pomon, menin mm. väärään paikkaan haastatteluun kun en ymmärtänyt puhelimessa oikein) tuotti niin paljon päänvaivaa. Sitä tunsi itsensä aikamoiseksi idiootiksi, kun joutui joskus pyytämään asiakasta toistamaan useampaan kertaan ja lopulta selvis, että asia oli niinkin yksinkertainen kun "can I have a cup of coffee, please".

    Koen ihan samalla tavoin, että ulkomaalaiselle ei katsota samalla tavalla "rivien välistä" kun sekoilee sanoissa. Samoin, jos ei heti ekalla kerralla kuule, niin heti luullaan, että kyseessä on ymmärtämisongelma ja sen sijaan, että lause tai sana toistettais samalla tavalla, rupee keskustelukumppani selittämään asiaa vaikka eri sanoja käyttäen, ihan turhaan.

    Ja mua toisaalta jotkut luulee natiiviksi espanjan puhujaksi, mutta silti kun natiivit taivuttaa verbiä väärin tai ei osaa kirjoittaa jotain sanaa oikein, niin kukaan ei usko mun korjausta, vaan haluaa vielä varmistaa joltain "oikealta natiivilta". Thanks :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, toi on kyllä aika paha kun menee väärään paikkaan :D Mut eikai sen niin väliä kun sait kuiteskin paikan :) Skottimurre on kyl tosi hankalaa, vaikka toki mun korvaani kuulostaa myös tosi ihanalta ja eksoottiselta (mainittakoon tässä et Ewan McGregor ja James McAvoy on mun lempparinäyttelijöitä, lähinnä ton aksentin takia...).

      Joo toi on vähän harmittavaa kun ulkomaalaisen virheet on huonoa kielenosaamista, ja natiivin sanoissa sekoilemista. Mä sekoilen sanoissani suomeksi paljon (varmaan enemmän kuin englanniksi), mut se ei tosiaan johdu huonosta kielenosaamisesta.

      Ja noista natiiveitten korjaamisesta, mä muuten usein kerron mun natiivienkkumiehelle miten sanat kirjoitetaan oikein... Ei ne natiivitkaan kaikkea osaa paremmin :)

      Poista
  8. Mulla on koko ajan pelko, että mua pidetään vähän vajaana tai hitaana, jos en osaa sanoa jotain oikein tai jos en ymmärrä mitä toinen sanoo ja joudun pyytämään toistamaan. Eikä se aina ole pelkkä pelko: olin viime viikonloppuna meluisassa baarissa töissä, ja pari miestä siinä tilailivat multa pitkin iltaa ja jouduin aina pyytämään toistamaan ja varmistin oliko tilaus nyt tämä. Sieltä tuli takaisin sellaisia silmien pyörittelyjä ja huokauksia että teki mieli vajota maan alle. Inhottavinta tässä on se, että osaan kyllä lukea ja kirjoittaa akateemisia tekstejä tällä kielellä, mutta murteen ymmärtäminen ja puheen tuottaminen on joskus hankalaa.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, tosi ikävä jos jäi tollainen fiilis työkeikasta. Varmaan just toi meluisuus teki siitä ekstra-hankalaa. Mut ehkä se lohduttaa että varmasti kaikille vieraalla kielellä toimiville on joskus käynyt noin. Mulle on joskus käynyt niin että asiakas oli mulle suoraan päin naamaa ikävä, mut kun en osannut kieltä en voinut sanoa mitään takaisin (tää siis muualla kuin Englannissa).

      Poista
  9. Olen ollut taysin Englanin kielisessa ymparistossa viimeiset 16 vuotta, ja minulle on helpompi ja nopeampi lukea, ymmartaa ja puhua Englanniksi. Suomea kayttaessa joudun kaantamaan kaiken paassani ensin, ja usein ymmarran lauseita vaarin.
    Sain crash kurssin Scottish accentiin vuosia sitten, kun olin kurssilla Englannissa. Kurssin opettaja oli Scotlandista ja ensimmainen paiva meni ihmetellessa, etta mita han sanoo. Viikon aikana siita accentista alkoi saada selvan tosin....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mikään ihmekään jos on ollut täysin englanninkielisessä ympäristössä noin kauan. Mullakin olisi varmaan sama, mut yksi syitä miksi aloitin tän blogin oli just tuo suomenkielen kirjallisen taidon harjoittaminen. En ole vieläkään mikään Runebergi, mutta onhan tää auttanut suomenkielen säilyttämisessä paljon.

      Poista
  10. Minulla on töissä monikulttuurinen ympäristö, joten kielten sekamelska ja britit yleensä noloissaan kun eivät puhu kuin yhtä kieltä! Aksentista en välitä, hauskaa on kun ihmiset yrittävät arvata mistä olen kotoisin... En ole tavannut kyllä ketään suomalaista jolla ei olisi jonkinsortin aksenttia vaikka pidempäänkin täällä ollut, enkä tiedä miksi sitä pitäisi häpeillä. Kunhan ihmiset ymmärtää mitä sanoo. Kirjoittaminen on parempi kun perus-natiiveilla ihan varmasti ja kuullunymmärtäminen riippuu natiivin aksentista. Miten skottia tai irlantilaisia voi ymmärtää... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sitä tarvitsekaan häpeillä! Tärkeintä on että tulee ymmärretyksi, niinhän se aina kieltenpuhumisessa on. Noista aksenteista muuten, mua on arvailtu kaikenmaalaiseksi - jenkeistä etelä-Afikkalaiseen ja sit itä-eurooppalaiseen...

      Poista
  11. Kun minä tulin Venäjälle, osasin sen verran aakkosia että pystyin tavaamaan metropysäkit. Metrossa piti pinnistellä, että kuulen mikä pysäkki seuraavana ja laskin vielä varmuuden vuoksi sormilla. Nykyisin voi keskittyä musiikin kuunteluun sillä tutut sanat erottaa hälyn keskeltä.
    Kielitaitoni on osin taantunut sillä nykytilanteessa käytän jopa enemmän englantia, harmittaa että työllä ja tuskalla opittu kirjoitustaito on lähes unohtunut. Joskus suututtaa kun ymmärrän ympärilläni käydyt keskustelut mutta päässä lyö ihan tyhjää, sanat unohtuu tai ne seitsemän suhisevaa ässää menee sekaisin eikä kuulija ymmärrä mitään.
    Venäläiset mummot ovat tosin sitä mieltä, että jos ulkomaalainen ei ymmärrä niin auttaa jos toistaa vähän kovemmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi tosiaan et on taantunut, tota pitäisi kyllä harjoitella jatkuvasti että saisi pitää sen saavutetun taidon.

      Heh, toi kovaa puhuminen, se on kyl niin ärsyttävää kun tota tehdään :D Venäläiset on kyl muuten ihan kivoja, ainakin mua kannustettiin aina paljon kun yritin puhua venäjäksi, vaikka kuinkakin alkeellista...

      Poista
  12. Kiitos, taa oli tosi kiva postaus ja tosi oivaltavasti olit osannut pukea tekstiksi noi tilanteet, nyokyttelin taalla joka kohdassa etta joo-o, ihan samat fiilikset :) Ma olen kaynyt yliopisotnii Suomessa joten se kaytannon kielitaito on kehittynyt enemman vasta taalla asuessa, eika vielakaan ole tietenkaan lahellakaan natiivien tasoa, joten aika usein tulee tyhma olo kun ei vaan ymmarra. Ja toi on kanssa totta, etta melussa on tosi vaikeaa saada selvaa, sen takia en tykkaa esim. erityisemmin kayda pubeissa paikallisten kanssa. Ja olet kylla oikeassa tuossa mita vastasit yhteen kommenttiin ylla etta mita enemman oppii, sen selkeammin tajuaa miten paljon ei osaa :) Mutta kehitysta tapahtuu onneksi koko ajan, sita enemman mita enemman kielta kayttaa. Joten kai se tasta :)

    VastaaPoista
  13. Mä huomaan kans sen et sit kun ihan oikeesti lähtee natiivitasolle kielenpuhumisessa niin siihen tulee paljon kulttuurivertauksia. Mulle jää aina ihan avoimeksi monet nää kulttuurilliset viittaukset - siis näitä kun porukat viittaa johonkin 80-90 luvulla pyörineeseen sarjaan tai vanhaan koomikkoon, ja tälleen ulkomaalaisena ne jää useimmiten ihan hämäräksi. Mut pikkuhiljaa, sit parinkytä vuoden kuluttua ei tätä ongelmaa mulla enää oo kun porukkaa referoi 2000 ja 2010 lukuja :D

    Tää oli vaik tälläinen neljäs haaste, kulttuuriperinnön uupuminen siis :)

    VastaaPoista

Tätä blogia ei enää päivitetä, ja kommentteja luetaan harvakseltaan. Tervetuloa poikkeamaan uuteen blogiini Wave to Mummy

Related Posts with Thumbnails