Minulle on kertynyt tuonne useampi toivepostaus odottelemaan toteutusta, ja nyt alkavat taas vaihteeksi Toivetorstai postaussarja. Sieltä löytyy jutuntynkää Britteihin muuttamisesta, imetyksestä, kulttuurieroista ja sen sellaisesta, eli jos olette toivoneet jotain tiettyä postausta joskus eikä sitä ole vielä toteutettu niin nyt kannattaa olla torstaisin kuulolla.
Miten siis me päädyimme asumaan Iso-Britanniaan ja miksi olemme tänne jääneet?
Minä en ole tainnut ikinä kirjoittaa siitä miten minä päädyin Britteihin ja ylipäätänsä ulkosuomalaiseksi (joka olisi itsessään ihan mielenkiintoinen tarina), mutta aloitetaan tästä meidän tarinasta. Olen kirjoittanut aikaisemmin postauksen meidän "rakkaustarinasta" eli siitä miten minä ja mieheni tapasimme ja miten meidän tarina siitä eteni. Tarina lyhyemmässä muodossa menee näin: 2006 tammikuussa tapasin lontoolaisen miehen tuolihississä Ranskan Alpeilla, ja aloimme vakavan seurustelun kun tulin syyskussa Lontooseen opiskelemaan.
Ennen kuin tapasin (tulevan) mieheni olin lähettänyt juuri hakupaperit Englantiin yliopisto-opiskelua varten. Hain Englantiin opiskelemaan paristakin syystä - minua kiinnosti opiskelu englanniksi, halusin vaihtoehdon pääsykokeisiin tankkaamiselle ja erityisesti, halusin alkaa rakentamaan kansainvälistä uraa, ja uskoin brittiläisen yliopiston valmistavan minut siihen paremmin kuin suomaisen. Paremmat ja laajemmat työmarkkinat Briteissä houkuttivat myös. Pääsin sisään lontoolaiseen yliopistoon, ja aloimme tapailemaan taas uudestaan mieheni kanssa.
Aloin rakentamaan uraa ja yhteyksiä Lontoossa täällä opiskellessani. Mietin eräässä vaiheessa jos olisin tehnyt maisterin Suomessa, mutten päässyt sisään suomalaiseen yliopistoon. Pitäkää tunkkinne ajattelin ja tein saman koulutuksen Lontoossa, jäänpä tänne. En vakavissani edes ajatellut paluuta Suomen työmarkkinoille, vaikutti nimittäin siltä etten löytäisi sieltä saman tason mahdollisuuksia kuin Lontoosta millään. En millään. Olihan täällä paljon enemmän mahdollisuuksia. Mies samaan aikaa kävi itse yliopistossa, eikä hän suomenkieltä osaamattomana olisi päässyt suomalaisille työmarkkinoille mitenkään sisään. Ja hänen alallaan (graafinen suunnittelu) työtilanne olisi ollut todella hankala, hankalampi kuin minun alallani.
Jokatapauksessa, täällä oli meidän kotimme, miehen perhe, ja vaikka Suomessa elämänlaatu onkin mielestämme parempi, Britteihin jääminen oli taloudellisemmin järkevämpi ratkaisu, varsinkin minun uranrakentamisen kannalta. Täältä pääsen myös helpommin rakentamaan kansainvälistä polkua uralleni, sitä haavetta en ole unohtanut, ja sitä kohti varmasti teen jossain vaiheessa jonkun liikkeen.
Tänne siis päädyimme, opiskelun ja työn perässä, ja työmarkkinoiden parempi tila sai meidät tänne jäämään. Mites te muut lontoolaiset ja brittisuomalaiset - miten te olette päätyneet asumaan tänne?
Itse olen nyt paluumuuttaja.Britti-suomalaisen perheen äiti.Itse muutin vastavalmistuttuani töihin-tarkoitus oli pitää hauska vuosi ulkomailla ja tienata vähän rahaa.Tapasin mieheni ja asuin Englannissa 9,5 vuotta.Muutimme Suomeen,koska meidän palkoilla ei ollut varaa ostaa taloa sellaselta alueelta,jossa olisimme halunneet lapsien kasvavan.Myös alueen koulujen taso huoletti.Emme kokeneet järkeväksi muuttaa muualle Englannissa vaan muutimme Suomeen,jossa perheeni on nyt apuna lähellä.Onneksi omalla alalla riittää töitä.Mies on työtön tällä hetkellä ja opiskelee suomea.Uskon,että näin on vielä monta vuotta.Mieheni varsinkin on uhrannut paljon lastensa turvallisrn kasvuympäristön eteen ♡
VastaaPoistaOho sä jäitkin siell työharjoittelutielle sit vähän pitemmäks aikaa :)
PoistaJoo tää asuntotilanne täällä on ihan mahdoton... Mekin katsellaan just ja aika mahdottomalta vaikuttaa keskiluokkaisten tulojen ja säädyllisen asuinalueen yhdistäminen, varsinkin Lontoossa. Mä voisin toki yrittää löytää töitä Lontoon ulkopuolelta, mut tuskin sekään kauheasti auttaisi.
Mä tulin ensiksi suorittamaan valtionhallinnon harjoittelua (osana valtio-opin opintoja) Lontoon suurlähetystöön ja sillä reissulla ihastuin kaupunkiin niin, että pari vuotta myöhemmin hain vaihto-opiskelijaksi graduvaihtoon. Aloin opiskelun ohessa tehdä temppitöitä... ja viimeinen temppauspaikkani juuri ennen Suomeen paluuta tarjosikin mulle vakituisen työsopimuksen! Jäin sitten "pariksi vuodeksi", sitten pariksi lisää, kun en uskonut että olisin Suomessa löytänyt oman alan duunia, ja sitten törmäsinkin jo englantilaiseen mieheeni, ja *pim* - loppu on historiaa. :)
VastaaPoistaVai että sellainen tarina :) Lontoo on tosiaan hyvä paikka josta löytää vaikka minkälaisia mahdollisuuksia edetä urallaan, jotenkin tuntuu että Suomeen olisi vaikea palata uran puolesta. Hoitoalalla siellä tuntuu olevan vaikka mitä, mut mitä tutuilta kuulee niin muilla aloilla työllistyminen on vaikeempaa.
PoistaLukion jälkeen teki mieli pitää välivuosi Briteissä ja harjoitella Englantia. Olin aiemmin keväällä tavannut brittimiehen Kyproksella ja sekin vähän vaikutti vaikken todellakaan ollut rakastunut, enkä uskonut että meistä tulisi pari. No 15 vuotta eteenpäin ja nyt olen samaisen miehen vaimo ja meillä on ihana 16kk tyttö ja edelleen Lontoossa (reunalla). Ostimme juuri ensimmäisen kotimme, vaikka alkoi jo usko loppumaan... Eli kyllä täällä pystyy ostamaan talon puutarhalla, mutta kärsivällisyyttä se tarkoitti. Hassua, mutta itsestä tuntuu, että Lontoo on ihan hyvä paikka kasvattaa lapsi (erillaiset haasteet kuin Suomessa, mutta ei välttämättä 'pahemmat'. ) Eikä lapsen myötä ole tullut kaipuuta Suomeen, vaikka jotkut varoittelivat. Kiva lukea muiden juttuja ja tarinoita ulkosuomalaisuudesta. Riikka W
VastaaPoistaIhana tarina - lomaromanssista todelliseen rakkauteen <3
PoistaOnnittelut asunnon ostosta! Mä oon kans sitä mieltä et Lontoo on ihan hyvä paikka kasvattaa lapsi, toki täytyy olla vähän tarkempi asuinalueesta kuin Suomessa, mut noin ylipäätänsä. Ja onhan täällä vaikka mitä mielenkiintoista tekemistä lapsille kulttuuritarjontaa sun muuta :)