15 vuotta sitten yhdeksäsluokkalainen tyttö valitsee kangasta. Tähtäimessä on kymppi käsitöistä, joten käsityölehdestä on valittu kaavat joihin tulee rypytystä, tekotaskut ja napitus. Jos vielä siihen lisäisi kirjailun, saisi varmasti hyvän arvosanan.
Kankaan tulisi olla vaaleanpunaista, onhan se mekko tyttövauvalle. Opettaja ei taaskaan tuonut sitä haluttua kankaansävyä, mutta pakko kai se on sitten tehdä tästä. On se roosakin vaaleanpunaista. Rypytys on hankalaa, aina se lanka katkeaa, tai rypytys menee epätasaisesti. Lopulta se onnistuu tarpeeksi hyvin. Helma pitää ommella käsin, sillä siitä opettaja pitää. Kun helma aina ommellaan käsin, sitä hän toistaa jokaisen vaatteen kohdalla. Ja siististi etteivät pistot näy ulkopuolelle. Mutta se on kauhean hankalaa, ja aina ne pistot osuvat jotenkin toiselle puolelle, ei siitä oikein tule mitään. Pakko antaa olla, vaikka ne pistot näkyvätkin, muuten aika loppuu.
Kirjailu ehkä pelastaisi arvosanan jos sen tekisi hyvin. Lankavalikoima on suppea, joten vaaleanvioletin tulee kelvata. Mutta kerrankin jotain helppoa tehtävää, kunhan antaa koneen surruttaa rauhassa ja muistaa asetella kankaan oikein kirjontakoneeseen. Ja se on siinä. Valmis.
Mekon tarkkaa arvosanaa tyttö ei enää muista viidentoista vuoden jälkeen, mutta sen muistaa että mekko asetettiin käsityöluokan ulkopuolelle esille muiden hyvien töiden viereen.
Ja nyt sitä mekkoa käyttää tytön tyttö.
Vau! Ihana tarina! Melkein tippa linssiin -tasoa!
VastaaPoistaHyvin näytti mekko sopivan! Hyvää Suomi-lomaa sinullekin!
VastaaPoistaTämä sai ihan tipan linssiin.. Ihana ! <3
VastaaPoistaIhana tarina, oikein söpö mekko ja selvästi tytön tytölle tehty!
VastaaPoistaKiitoksia teille kaikille näin yhteisesti :) Oli hauska kirjoitella tälläinen "kaunokirjallinen" (heh) blogijuttu vaihteeksi :)
VastaaPoista