Yksilapsisen perheen odottaa kasvavan toisella lapsella, jossain vaiheessa. Naapurit, ystävät, ja joskus sukulaisetkin kyselevät meiltä olemmeko jo ajatelleet toista lasta, ja milloin sellainen olisi suunnitelmissa. Eräälle NCT- kaverille on jo siunaantunut maha, täytenä yllätyksenä (kuusi kuukautta keisarinleikkauksen jälkeen), ja uutta leikkikaveria odotellaan ensi syksynä. Muiden NCT-kavereiden suunnitelmat ovat vielä jäissä, osa haluaisi toisen jo nyt, osa pohdiskelee yksilapsisena pysymistä.
Ikäerojen paremmuusjärjestyksestä ollaan monta mieltä. Kaikessa on tietenkin puolensa. Minun ja veljeni välinen ikäero on kahdeksan vuotta. Ja ehkäpä olisi ollut enemmäkin, ilman vuoden kestävää väsytystaistelua jonka aikana kysyin äidiltäni joka päivä mahdollisista pikkusisaruksista, miksei niitä ole, milloin niitä tulee, ovatko vanhemmat liian vanhoja lapsien tekemiseen... Siinä vaiheessa kun se pikkusisarus (isosisarukselle tosin ehkä hivenenä pettymyksenä poikapuolinen) tuli, ei minulla ollut minkäänlaisia kateuksenpoikasia ja muistan auttaneeni äitiä vauvanhoidossa paljon. Iso ikäero on vanhemmille ehkä helpompi sillä tavalla.
Miehen ja hänen sisarensa välillä ikäero oli viisi vuotta. Isosisarus oli kateellinen, halusi viedä vauvan pois, ja vaikka toki vauvasta pitikin ja auttoi, viisivuotiaan kyky auttaa on toki aika rajoittunut. Ja vähän vanhempana kateudenpoikaset olivat jo suurempia ja isompiakin pipejä sattui "leikkimisen" tuoksinassa. Kaveripiirissä on myös joitain hyvin pienellä, yhden vuoden tai sen alle, ikäerolla syntyneitä sisaruspareja. Osa tuntuu olevan hyviäkin kavereita toistensa kanssa, ja osa verivihollisia. Liittynee luonteenpiirteisiin. Jostain olen kuullut että pahin ikäero on alle kahden vuoden ikäero, sillä silloin ensimmäinen ei saa tarpeeksi vanhempien jakamatonta huomiota, sen ollen huonoa persoonallisuuden kehitykselle. Pahin kateus kuulemma iskee viiden vuoden ikäero-perheissä. Ehkä ideaalein ikäero olisi siis 2-3 ikäero, tai 6+.
Ja jos nyt mietitte tämän pohjustuksen jälkeen meidän tilannettamme... Ei, meillä ei ole pullat uunissa, ja ei emme oli aikeissa niitä sinne laittaa. Vielä. Katsellaan sitten muutaman vuoden kuluttua kun olen ehtinyt edetä uralla hiukan ja toivottavasti saanut ylennyksen (ja palkankorotuksen).
Mitäs te olette mieltä - mikä ikäero on paras? Ja onko sellainen ikäero suunnitelmissa / toteutunut omassa perheessä?
P.S. Oikeassa ylänurkassa on lukijakysely!
P.S. Oikeassa ylänurkassa on lukijakysely!
Enpä osaa sanoa ikäerojen paremmuudesta. Pikemminkin olen sitä mieltä, että onnekas on se, joka pystyy näitä asioita tarkkaan suunnittelemaan. Monelle saattaa tulla yllätyksenä, ettei se lapsi (vaikkapa toinen) niin vain tulekaan, varsinkin, jos alkaa olla kolmikymppinen tai vanhempi...
VastaaPoistaMeillä ikäeroa tulee lasten välillä olemaan 2 v 3 kk. Onko se sitten hyvä asia vai ei, nähtäväksi jää. :-)
Totta tämäkin puoli. Ihan ikänikin tiedostaen en kauhean suurta ikäeroa halua, kolmekymppi kun on tässä jo kolkuteltu. Se on tietenkin onnekasta jos ei näissä asioissa tule mitään ongelmia, ja toivottavasti meillä jatkuu sama tuuri tulevaisuudessakin, sitten kunhan päätämme että olisi toisen (tai jopa kolmannen) aika.
PoistaAsiasta kuitenkin kolmanteen - oletko sinä instagrammissa? Tässä vähän aika sitten tsekkailin mun ig:n seuraajien profiileja ja ajattelin että yksi oli ehkä sinä...
Joo, olen nimellä Tuulimylly. :-)
PoistaHahaa arvasin siis oikein :)
PoistaHei! En tiedä huomasitko, kun hihkuin tuolla oman blogini kommenteissa että minulla olisi pieni idea meille! Mietin nimittäin, että voitaisiinko tehdä yhdessä yhteistyössä postaus samasta aiheesta ja julkaista se samaan aikaan - vähän niinkuin tein Marian kanssa aiemmin nicu-ajoista. Aihekin minulla olisi jo mielessä, nimittäin äitiys ulkosuomalaisena. :) Mitä mieltä?
VastaaPoistaEn mä tainnut huomata sitä. Periaatteessa joo, voisin kyllä tehdä jotain tälläistä. Mailaile mulle vaikka mun blogisähköpostiin, niin jutellaan aiheesta lisää, ja voit vähän kertoa miten tämä toimii. En muista tuota postausta tarkalleen, laita vaikka linkki siihen niin voin tsekata mitä tarkoitat :)
PoistaMinun mielestäni ei ole olemassa "oikeaa" tai "parasta" ikäeroa. Minulla ja siskollani on juurikin tuo viiden vuoden ikäero, enkä ole koskaan kokenut olevani sen kateellisempi sisartani kohtaan kuin muutkaan. Tietenkään pikkuvauvasta ei ole viisivuotiaalle heti leikkikaveriksi, mutta mielestäni kyse ei ole niinkään parhaista ikäeroista, vaan ehkä ennen kaikkea henkilökemioiden yhteensopivuudesta. Kuin kaksi marjaa voi syntyä useammankin vuoden erotuksella ja toistensa kanssa vuoden tai kahden erolla syntyneet sisarukset voivat olla keskenään niin erilaisia, ettei toisen kanssa löydy välttämättä pahemmin yhteistä puuhaa. Pääsääntöisesti kuitenkin sisarukset käsittääkseni tulevat toimeen toistensa kanssa hyvin, olipa ikäero sitten mikä tahansa. Summasummarum, mielestäni "paras ikäero" on myytti. Lähinnä kai kysymys on siitä, miten vanhemmat haluavat omaa elämäänsä suunnitella: hommataanko pari vauvaa pienellä ikäerolla niin, että pikkulapsi vaihe on about samaanaikaan molemmilla lapsilla ja menee samoihin aikoihin ohi, uhmaiät ja muut saadaan kerralla alta pois, vai haluaako keskittyä täysipainoisesti ensin yhteen lapseen ja ikään kuin opetella tämän kanssa vanhemmuutta, ennen kuin hankitaan toinen lapsi. Ehkä ne kaksi uhmaikäistä yhtäaikaa voi olla myös joillekin kynnyskysymys :D Ja niin, tietenkin ikäero on usein myös sattumankauppaa - eihän niitä lapsia aina niin vain hommata. Tällaisia ajatuksia minulla :)
VastaaPoistaJoo varmasti riippuu paljon niistä persoonallisuuksista. Ja vanhempien suunnitelmat tietty on ne tärkeimmät. Eipä kukaan varmaan suunnittele saavansa lapsia "huonolla" ikäerolla, vaan sellaisella joka sopii omaan elämänmenoon. Siksi meillä on suunnitteilla 3-4 vuoden ikäero. Mä itse olen ajatellut aina että vanhemmille varmaan kätevintä jos on vain yksi vaippaikäinen, että sentään vähän vähemmän hommia. Kaksi tai kolme pikkuista on kyllä semmoinen rääkki että huh!
Poista